142. Prinsessalle

 Prinsessalle


”Keinutan, kuuntelen
sut suojaan peittelen.
Keinutan, myöhä on
jo kuulen aallokon.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri tuntematon.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.

Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.

Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.”
Johanna Kurkela

Rakkaalle tyttärelleni

Emilia Maria Kaarina Mäkinen

18.12.1998-22.9.2013

141. Kännykän tyhjennystä

Eka kerta, kun ikinä tällaisen postauksen teen, joten kertokaahan mielipiteenne. Kuvia ei ole nyt paljoa, mutta eniköhän jatkossa saada enemmän, nyt ei julkaisukelpoisia ollut muita. Ja kuvat on vähän sekalaisessa järkässä, mutta älkää pahastuko :)

1.Vikoja viikkoja kasilla ollessani, tehtiin leivonnassa "hyviä" rieskoja Kiian kanssa.

2&4 Käytiin Hurrin kanssa Kaipolassa ft. Julia

3. Issikka maastossa vähän ennen Hesaan lähtöä

 

1. Hurrigane laitumella 2012

2. Ähkypotilas kun tunnit alkoi ennen kun leukemia uusi

3. Ähkypotilas ulkoilee

 

4. Edeustuskuvaa ekan uusimissytkyn jälkeen

 

 

 

1. Iiriksen koeratsastus...

2. Joku pääkuva toissakesältä

3. Pakollinen yhteiskuva viime talvena

4. Ekaa kertaa ohjasajoo viime talvena

 

 

1. Mun ja Kiian herkullinen taikina joskus leivonnassa

2. TAYS:in terveyslihis 2012

3. Mää ja Juliaaa uusimisen jälkeen

4. Tallille lähössä uusimisen jälkeen

140. Kuumeessa yhä vain

Muutamaan päivään ei ole taas tullut mitään postailtua, koska mulla ei yksinkertaisesti ole mitään mistä kirjoittaa. Makaan sängyssä kuumeessa. En tee mitään muuta, kuin ole koneella. CRP on 103 ja kuume on korkeimmillaan ollut 38.5...
Todellakin siis kehitin itselleni jonkun infektion, no se tosin oli ihan odotettavissa. Antibiootteja on vähän lisätty, joten eiköhän tää tästä kohta alkaisi helpottamaan. Kauhistuttaa vaan vähän, kun huomenna pitäisi alkaa ottamaan se hyljintälääke suunkautta ihan vakituisesti ja se aiheuttaa huonoo - oloa. En kovin mielelläni tätä mun oloa enitsestään pahentaisi juuri nyt. Mutta kai se on pakko ottaa vaikka sitten väkisin ja yrjökupin kanssa, jos täältä joskus pois haluan.
Syöminen multa jo muuten onnistuu aika hyvin. Muutaman päivän aikana oon syönyt melkein kokonaisen pizzan. Siitä on vähän aikaa, mutta arvatkaa vaan kuinka hyvää se oli! Ja karkkiakin oon syönyt. En vaan saa syödä karkkia kovin paljon, koska siinä on niin paljon sokeria, eikä mun suolistossa ole niitä entsyymejä, jotka sitä pilkkoo tarpeeksi. Lisäksi on mennyt nakkia, lihapullia, makaroonia yms. erittäin terveellistä ruokaa. Mutta hei, pääasia että edes jotain syön.
Kotona voikin olla sitten vähän vaikempaa keksiä syötävää, koska mulla on aika mojovat rajoitukset syömisen suhteen tällähetkellä. Voisinpa kertoa ne teillekkin:
- Marjat pitää keittää ennen syömistä
- Kaiken on oltava laktoositonta
- Ei tuore- tai homejuustoja
- Ei graavi- tai kylmäsavulohta yms.
- Ei salaattia
- Ei mittän hedelmiä, joita ei voi kuoria
- Vihannekset pitää keittää
Ja on niitä kai enemmänkin, mutta en muista muita. Mitkään rajoitteet ei onneksi ole pysyviä ja johtuvat ihan vain sitä kantasolusiirrosta...

Päivä 1: Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin

Päivä 2: Ensimmäinen hevonen, jolta putosin

Päivä 3: Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen

Päivä 4: Hevonen, jolla en kauheasti haluaisi mennä
- En keksi tähän ketään, koska vastaan ei ole koskaan tullut sellaista hevosta, kenellä en tykkäsisi ratsastaa.

Päivä 5: Hulluin hevonen, jolla olen ratsastanut

Kuvat ei halua suurentua... sorry. Mutta juu, Iiris on kyllä kirjaimellisesti hulluin hevonen kenen selässä olen ollut. Mutta silti kakisista paras! Ainakin yleensä...
 

Päivä 6: Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut

Aivan ehdottomasti Lennart! Se on sellainen jokatytön unelmaponi, kiltti ja taitava ja kuulianinen ja kaikkea!
 

Päivä 7: Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 8: Hevonen, jonka selkään haluaisin vielä päästä

Päivä 9: Ensimmäinen lempiponi

Päivä 10: Hevonen, jolla en ole mennyt, mutta haluaisin mennä

Päivä 11: Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten

Päivä 12: Uusin hevostuttavuus

Päivä 13: Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni

Päivä 14: Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti

Päivä 15: Hevonen, jolta olen tippunut pahiten

Päivä 16: Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 17: Hauskin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 18: Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet

Päivä 19: Vaikuttavin hevonen

Päivä 20: Pienin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 21: Suurin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 22: Itseppäisin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 23: Hevonen, jonka haluaisin omaksi

Päivä 24: Elämäni tärkein hevonen

139. Ja antibioottia pukkaa

Eilen en jaksanut tulla laittamaan sitä kuvaa, joten tämän postauksen loppuun saatte niitä kaksi. Eilen oli tosiaan muutenkin vähän huonompi päivä. Illalla mulle nousi kuume ja korkeimmillaan se oli 38.5 jonka jälkeen se laski kokonaan pois, kiitos panadolin.
Jonkun Infektion onnistuin siis itselleni kehittämään, sillä tämän aamuisissa labroissa CRP eli tulehdusarvo oli muistaakseni 21, kun terveenä se on alle 10. No, lääkäri määräsi sitten mulle sellaista keltaista antibioottia, mikä annetaan suoneen kolmekertaa päivässä. Katetrissa on muuten se hyvä puoli, että kaikki antibiootitkin voi laittaa sitäkautta, eikä tarvitse napsia pillereitä. Pillerit ei nimittäin ole mitään mun suurinta herkkua!
Tänään mulla on ollut jo pirteempi olo, en kuitenkaan ole tehnyt mitään kummempia. Antibioottien takia mulla ei nyt ole niitä pitkiä nestetaukoja, joten viikonloppuna en ole menossa kotiinkaan päin käymään. Blaah... Oon nyt tänään ja eilen ja muinakin päivinä viihdyttänyt itseäni katselemalla netflixistä Buffy vampyyrintappajaa ja voi että kun osaa olla sarja koukuttava. Se on melkein yhtä hyvä kuin True Blood! Mutta vain melkein...

Päivä 1: Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin

Päivä 2: Ensimmäinen hevonen, jolta putosin

Kukas muukaan kuin oma sikaileva hevoseni vuonna 2009....?

 

Päivä 3: Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen

Connemaratamma Aramara Jessica

 

Päivä 4: Hevonen, jolla en kauheasti haluaisi mennä

Päivä 5: Hulluin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 6: Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 7: Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 8: Hevonen, jonka selkään haluaisin vielä päästä

Päivä 9: Ensimmäinen lempiponi

Päivä 10: Hevonen, jolla en ole mennyt, mutta haluaisin mennä

Päivä 11: Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten

Päivä 12: Uusin hevostuttavuus

Päivä 13: Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni

Päivä 14: Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti

Päivä 15: Hevonen, jolta olen tippunut pahiten

Päivä 16: Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 17: Hauskin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 18: Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet

Päivä 19: Vaikuttavin hevonen

Päivä 20: Pienin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 21: Suurin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 22: Itseppäisin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 23: Hevonen, jonka haluaisin omaksi

Päivä 24: Elämäni tärkein hevonen

138. Ylläripylläri kuulumisii

Mulla alkaa olla pieniä vaikeuksia tossa otsikon keksimisessä, kun en täällä sairaalassa oikein mitään tee...
Eilen otin tosiaan sen sandimonin suunkautta aamulla, mutta siihen se sitten jäi. Mulle tuli siitä tosi huono - olo ja olin koko päivän muutenki kauheen väsynyt. Illalla en sitä pahuksen lääkettä sitten saanut menee suunkautta, enkä myöskään tänään. Veikkaan, että mulle jäi siellä Hesassa joku "trauma" siitä lääkkesstä, jonka takia se on nyt vaikeempi ottaa. Uskon kumminkin, että tän viikon aikana se alkaa mennä, ainakin mä aion yrittää jos vaan pystyn!

Tänään aamupäivän oli kanssa aika väsynyt olo, mutta tässä iltaa kohden on parantunut huimasti. Nesteuakoa en tosin ole nyt jaksanut/viitisnyt pitää, mutta ehkä mä huomenna vaivaudun tonne pihalle vähän kattelmaan taas mailman menoa.
Oon siis tänään lukenut Julialta lainaamani kirjan; Harmaata Valoa loppuun ja aloittanut lukemaan sellaista kirjaa kuin Kallis kotimaa, sekä tietysti ollut koneella.

Ja taas kerran: K I I T O S kivoista kommenteistanne tohon edelliseen postaukseen, ootte ihania <3

 

Päivä 1: Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin

Shettis tamma Husana Aramaralla :3 ja taustalla tähden hemaiseva peppu

 



Päivä 2: Ensimmäinen hevonen, jolta putosin

Päivä 3: Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen

Päivä 4: Hevonen, jolla en kauheasti haluaisi mennä

Päivä 5: Hulluin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 6: Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 7: Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 8: Hevonen, jonka selkään haluaisin vielä päästä

Päivä 9: Ensimmäinen lempiponi

Päivä 10: Hevonen, jolla en ole mennyt, mutta haluaisin mennä

Päivä 11: Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten

Päivä 12: Uusin hevostuttavuus

Päivä 13: Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni

Päivä 14: Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti

Päivä 15: Hevonen, jolta olen tippunut pahiten

Päivä 16: Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 17: Hauskin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 18: Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet

Päivä 19: Vaikuttavin hevonen

Päivä 20: Pienin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 21: Suurin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 22: Itseppäisin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 23: Hevonen, jonka haluaisin omaksi

Päivä 24: Elämäni tärkein hevonen

137. Ulkopuolella kaikesta...

 

Tiedättekö, miltä se tuntuu, kun kokee olevansa aina ulkopuolinen?

 

Mulle se tunne on tullut aivan liian tutuksi sen jälkeen, kun tämä leukemia talvella uusi. Saan jatkuvasti lukea blogeista ja Facebookista, kuinka muut pitävät hauskaa ystäviensä kanssa, käyvät koulua ja tekevät muita täysin normaaleja asioita. Uskokaa tai älkää, mutta se tuntuu todella pahalta. Ei, en tarkoita että mielestäni porukka ei saisi pitää hauskaa ja kirjoittaa siitä. Tarkoitan sitä, että minusta vain tuntuu pahalta lukea siitä, koska itse jään kaikesta siitä ulkopuolelle.

 

Haluaisin, että joku soittaisi mulle ja kysyisi, pääseekö meille kun olen kotona, tai pääseekö kanssani tallille. Olisi ihanaa, jos multa tultaisiin Facebookissa kysymään kuulumisia tai ihan muutenvaan juttelemaan. Mitään noista asioista ei kuitenkaan tapahdu, enkä tiedä tuleeko tapahtumaan. Mietin usein, mistä se johtuu, ettei mulla ole kavereita enää. Voiko se oikeasti johtua siitä, että olen niin paljon sairaalassa?

 

Mä olen ihan sama ihminen kuin aina ennenkin, mulla ei vaan ole enää hiuksia, enkä saa vuoteen mennä julkisiin tiloihin. Sen takia mä jään kaikesta ulkopuolelle. Mua ei ole ikinä pyydetty mukaan mihinkään, ei edes silloin kun olin terve. Pari kertaa olen käynyt toisella tallilla kuvaamassa, mutta siinä kaikki...

Tällä hetkellä musta tuntuu, että Julia on mun ainoo ystävä. Ainoo, joka hyväksyy mut sellasena kun oon ja ainoo, jota ei kiinnosta se, että oon niin paljon sairaalassa.

 

Tiedän, että voisin itsekkin mennä juttelemaan ihmisille Facebookissa. Se ei kuitenkaan oo niin helppoa, mietin vaan kiinnostaako sitä ihmistä oikeesti jutella mulle vai onko se siellä koneen ääressä silleen "Lopettais jo ton selityksen..". Musta olis ihanaa, jos joku oikeesti haluais olla mun kaveri, tutustua muhun ja olla mun kanssa siitä huolimatta, että mä oon sairaalassa.

Enhän mä toki tiedä, mitä musta ajatellaan, mutta musta tuntuu ihan liian usein siltä, ettei ketään oikeestaan kiinnosta olla mun kaveri. Tallilla oon aina yksin, ellei Julia oo siellä. Se tosin johtuu varmaan siitä, että oon tallilla aina silloin, kun muut ovat koulussa.

 

Pahoitteluni että postaan tänään jo kolmannen kerran, mutta mun oli ihan pakko päästä kirjoittamaan mun olosta jonnekkin, ja musta tää blogi oli siihen oikee paikka.



136. Kysymys teille lukijat

Päivä 1: Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin

Päivä 2: Ensimmäinen hevonen, jolta putosin

Päivä 3: Ensimmäinen hevonen, jolla ylitin esteen

Päivä 4: Hevonen, jolla en kauheasti haluaisi mennä

Päivä 5: Hulluin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 6: Kiltein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 7: Hirvein hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 8: Hevonen, jonka selkään haluaisin vielä päästä

Päivä 9: Ensimmäinen lempiponi

Päivä 10: Hevonen, jolla en ole mennyt, mutta haluaisin mennä

Päivä 11: Hevonen, jonka kanssa olen kehittynyt eniten

Päivä 12: Uusin hevostuttavuus

Päivä 13: Hevonen, jolla olen hypännyt isoimman esteeni

Päivä 14: Hevonen, jolla on ollut onnistunein tunti

Päivä 15: Hevonen, jolta olen tippunut pahiten

Päivä 16: Yritteliäin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 17: Hauskin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 18: Hevonen, jolla on ihanimmat askeleet

Päivä 19: Vaikuttavin hevonen

Päivä 20: Pienin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 21: Suurin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 22: Itseppäisin hevonen, jolla olen ratsastanut

Päivä 23: Hevonen, jonka haluaisin omaksi

Päivä 24: Elämäni tärkein hevonen

 

Pongasin tuollaisen haasteen eräästä blogista googlea selaillessani. Haluaisittekos te, että tuon toteutan? Itse innostuin heti, mutta ajattelin kysellä vähän teiltä lukijoiltakin. Ja olisiko teistä mukavampaa, että tekisin koko höskän yhteen postaukseen, vai että joka päivä tulee tuollainen "Päivä numero...." jutska?