55. Kuka oikein on Iiris

Mä oon joskus tehnyt tämmösen postauksen, mutta nyt erään lukijan toiveesta, teen sellaisen uudestaan, ja kerron asioista laajemmin, sillä kaikki eivät välttämättä tiedä, mitä tämä kaheli karvapallo kätkee sisälleen...

Nimi: Midsummer Iiris
Lempinimi: Iiris, Irsu, Irsa, Irpsukka, Irppana, Tursu...
Rotu: connemara
Sukupuoli: tamma
Väri: kimo
Synt. vuosi: 2004
Säkäkorkeus: n.146cm

Hoitaessa

 

Jos yritetään kuvailla Iiristä tallissa yhdellä sanalla, se sana olisi ehdottomast mielenkiintoinen. Kesällä Iiris oli hoitaessa aina tosi nätisti, ei mitään ongelmia. Nyt  on kuitenkin toinen tilanne, en muista koska ponin käytös muuttui, mutta se muuttui ihan salamana. Iiriksen mielestä on nykyään aivan mielettömän hauskaa purra, potkia ja lintata hoitajaa seinään. Mä en todellakaan tiedä, miksi poni tätä tekee, mutta komentamalla sen saa aisoihin. Se tässä asiassa on kaikista oudointa, että Iiris ei tee tätä aina, eikä kaikkien kanssa. Mun kanssa poni ei ole riehunut paljoa, eikä kuulemma Helminkään kanssa. Mutta äidin ja Julian puheiden perusteella Iiris taas sekoilee ihan järjettömästi. Kyse ei ole siitä, miten ponia hoitaa, en ainakaan usko. No takasin asiaa, Iirikseen siis. Kavioitakaan ei ole mukavaa putsata, Iiris tykkää potkia aina just sillä kaviolla mitä pustataan. Tämä ongelma on kuitenkin jo hoidettu, eikä poni tee tätä enää juuri yhtään. Yksinkertaistettuna Iiris on siis hoitaessa aika vaikea, mutta lopettaa heti kun sitä napakasti käskee.

 

 

Ratsastaessa

 

Koko kesän Iiris oli ratsastaessa aivan ihana, aluksihieman tahmea, mutta se johtui vain epäsopivasta satulasta. Satulaa korjailtiin ja Iiris näytti todellisen itsensä. Reippaan ja yhteistyönhaluisen ponin, jonka kanssa on kiva tehdä kaikenlaista aina kouluratsastuksesta maastoiluun. Ei mitään ongelmia siis, muita kuin ettei Iiris oikein ymmärtänyt kavalettien ideaa, vaan jyräsi mielellään joko läpi, tai teki ihan hämäriä lehmäloikkia.

No, sitten laidunkausi loppui ja Iiris käänsi ihan uuden vaihteen silmään: Rodeovaihteen. Kirjaimellisesti. Syksyn ensimmäisellä tunnilla riehuminen alkoi heti, kun otettiin ohat käteen ja lähdettiin ravaamaan. Ja taas kerra, ei, poni ei ollut mistään kipeä. Minä pysyin selässä noin 10min kunnes laskeuduin näyttävästi selälleni. Sama homma jatkui estevlkassa, jolloin jouduin vaihtamaan hevosta ja melkeinpä päivittäin... Rupesimme juoksuttamaan ponia liinassa aina ennen selkäännousua, jotta se saisi purkaa ylimmääräiset energiansa pois, kauraa vähennettiin ja rupesimme vaatimaan ponilta ratsastaessa enemmän, sillä sille olikuitenkin kertynyt jo kuntoa ja lihaksiakin ihan kiitettävästi. Näillä eväillä alkoi sitten poni rauhoittua, ja nykyään Iiris onkin taas jo kunnon poni, jolla voi tehdä melkein mitä vain. Maastoon Iiriksellä ei tosin enää uskallauduta, sillä Iiris on vakaasti päättänyt, että maastossa vain laukataan ja riehutaan. Jokainen maasto kesän jälkeen on päättynyt tippumiseen, keulimiseen tai sekoamiseen. Kentällä ratsastaessa ei onneksi tosiaan enää ole samaa ongelmaa.

Helpoksi hevoseksi Iiristä ei kuitenkaan voi sanoa. Alusta asti sillä on ratsastettava, jos sen haluaa toimivan hyvin. Iiris kuitenkin tekee mielellään töitä, eikä yleensä laita vatsaan kun sitä pyydetään jotain tekemään. Ainoa asia, mitä poni protestoi toisinaan, on raippa. Raipalla näpäytyksestä saattaa yhä toisinaan seurata kunnon pukit. Esteillä poni ei ole varsinainen lahjakkuus, mutta sekin puoli sujuu, kun vauhtia on riittävästi. Korkeimmillaan olen tamman kanssa hypännyt sitä 80cm.

 

 

 Iiriksen taso ja kisamenestys

´

Kouluratsastuksessa Iirisksellä on kisattu HeC:n ja HeB:n radat yhden kerran hyväksytysti läpi. Näillä radoilla tehtävien asioiden lisäksi poni taitaa laukkaväistöt, laukanvaihdot laukassa sekä väistöt kaikssa askellajeissa ja avotaivutukset. Sulkuja ei ponilla ole kokeiltu, mutta uskon sen osaavan nekin.

Esteillä Iiris on kisannut tasan kerran luokassa 60cm. Ponnua ponilla kumminkin on, ratanna mennyt edelleen 80cm ja irtohypytyksessä 120cm ravissa ja laukassa.

Ponilla on allaan yksi sijoitus, HeB:n kouluradasta Helmin kanssa.

 

Suku

 

Iiriksen isä Innellan Kestrel on hyväksytty jalostukseen synnyinmaassaan Englannissa, Irlannissa, Tanskassa sekä Suomessa. Se on kantakirjattu ensimmäiseen kantakirjaluokkaan. Eräs oriin jälkeläisistä, Murvey Dunhill kilpailee loistavalla menestyksellä valjakkoajossa ja on voittanut viimevuoden aikana 13 ykköspalkontoa ja kuusi hopeapokaalia. Innellan Kestrelillä on monia hyvin menestyksekkäitä varsoja, se on voittanut monia näyttelyitä ja pärjännyt hyvin kilpailuissa. Oriin jälkeläisiin kuuluu myös Aramara New Beginning, eli Nipsu, joka asustaa Aramarassa.
Täältä löydät kuvia Innellan Kestrelistä.

 Iiriksellä on Silver Sprayn emälinja, johon kuuluu yli 400 muuta connemaraa, joista suurinosa on irlantilaisia, myös suurinosa ponin suvusta on syntynyt Irlannissa.

 

Vähän Historiasta

 

Tästä puolesta minä en juurikaan tiedä, mutta kerron nyt kaiken minkä tiedän. Iiriksen ovat siis alusta-alkaen kouluttaneet sen entiset omistajat, joilla poni on ollut ihan pienestä saakka. Ja pakko sanoa, että taivaksi poniksi ovat Iiriksen kouluttaneet! Viiden vanhana poni on ollut Aramarassa Annilla ratsastettavana, koska se rupesi harrastamaan pystyynnousemista, jonka Anni kuitenkin taidoillaan kitki pois ja Iiris palasi kotiinsa.

Meille Iiris päätyi ihan vain Annin vinkistä, ja siitä suuri kiitos. Me sitten kävimme tamman koeratsastamassa ja poni tuli meille 1.kesäkuuta.2012.

 

Ja tähän loppuun mun on vielä kerrottava, että vaikka Iiris säätää ja riehuu, niin ei se silti ole paha poni, eikä se ajattele, että "Haa, tuolla menee ihminen. Nyt puren sitä peppuun!". Tamma on pohjimmiltaan kyllä oikein kiltti ja ystävällinen hevonen, joskin hieman villi ja mä rakastan Iiristä just tollasena kuin se on <33

Ja sitten sinä saavuit jostain vaan
Kuin ihme jumalainen päälle maan
Vaik olin susta kuullut en luullut
Et' kohtaisimmenkaan
Kun sitten sinä saavuit jostain vaan
Mun sydämeni syöksit raiteiltaan
Vaan tekisi en toisin jos voisin
En nyt tai milloinkaan