35. Katetri is back

Tänään on ollut aika tavallinen päivä mulle. Heräsin viidelt ja tultiin osastolle seittemäksi. Kymmenen aikaan lähdettiin sitten leikkaussaliin, jossa mulle laitettiin tää keskuslaskimokatetri.
Heräämössä heräilin ja yritin oksentaakkin, mutta eihän tyhjästä mitään tullut... Heräämöstä mut kärrättin suoraan vatsasnultraan, joka sekin sujui ilman mitään ongelmia.
Sitten palasin osastolle ja kolmen maissa mut kärrättiin pään magnettiin. Ei mulla siis mahassa tai päässä mitään epäillä, mutta nää on näitä perus tutkimuksia, mitä tehään aina hoitojen alussa ja lopussa. Huomenna olisi luvassa ainakin sydänlääkäriä ja varmaan ekat sytostaatit. Tuskin maltan odottaa :p
Mä oon vieläkin ihan uninen siitä nukutuksesta ja toi katetrin laittamis kohta on aika kipee, mutta kyllä siitä panadolin voimalla selvitään. Tuntuu hassulta olla taas kaktetrin kanssa, kun oon niin kauan ollut ilman sitä. Varsinkin nyt, kun se on just laitettu enkä sen takia pysty kunnolla liikuttamaan oikeeta kättä.
Muuten kyllä ihan hyvillä fiiliksillä tässä oon, jos tota arven jomotusta nyt ei lasketa...
Mutta eipä mulla tässä varmaan muuta nyt olekkaan. Seuraavaan postaukseen voi vierähtää tovi, koska noista sytkyistä sen verran huono-olo tulee, etten oikein jaksa koneella olla.

34.Videokoostetta

Viikonloppuna ollaan Hurrin kanssa nyt hypelty esteitä, yllä koostetta tän päivän hyppelystä.

Eilen hyppelin ilmansatulaa, ja onnistuin kerran tippumaan voltilla alas, kun ponny kielsi ja sitten päättikin hypätä! Hurri oli eilen ihan super innoissaan ja laukkas vaan häntä ylhäällä hirveetä vauhtia. Tänään oli onneksi vähän rauhallisempi.

Laadukas hyppy ja vielä laadukkaampi kuva

Iiiiso kiitos vielä kaikille viimepostaukseen kommentoineille :)

33. Ikävää kerrottavaa

Mulla on teille lukijoille nyt aika huonoja uutisia. 
Mähän oon nyt käynyt niissä luuydinnäytteissä säännöllisesti, viimeksi tiistaina ja kaikki on ollut hyvin. Edellisessä kokeessa oli jäännöstauti noussut ihan vähän, jonka vuoksi kävin tiistaina uudestaa luuytimessä. No, nyt on sitten sellainen tilanne että mun syöpä on uusiutunut ja mulla aloitetaan maanantaina sytostaatti hoito. Mä saan TAYS:issa kolme kuuria, jonka jälkeen mä lähden helsinkiin kantasolusiirtoon. Mä en ihan tarkasti tiedä vielä miten se menee, mutta ensin saan sielläkin vahvoja sytostaatteja ja sädehoitoa, jonka jälkeen saan uudet kanstasolut verensiirtona. Siellä Helsingissä mä olen yli kuukauden.
Kaikkein oahinta tässä on se, että mun hoitovastehan on nyt pienempi kuin aiemmin, koska tää uusi. Viimeksihän se oli tosi hyvä, mutta nyt on isompi riski, etten mä selviä, (eihän se toki sitä tarkoita että varmasti kuolen tms.). Mut mä en kuitenkaan aio kuolla näin nuorena, mä taistelen niinku viimeksikin ja kuolen vasta vanhana mummona.

Nyt siis jään taas pois koulusta, ja samat vanhat rajoitteet, ei talliin, ei kouluun, ei saunaan, ei mihinkään julksiin paikkoihin. Mun peruskoulu oli todennäkösesti tässä, kasin ja varmaan aikalailla koko ysinkin opiskelen kotona ja sairaalassa... Koko ruljanssiin menee sellainen vuosi tai vähän reilu...
Mä aion kuitenkin silti aina kun pystyn käydä kentällä Hurrilla ridaamassa, Iiriksellä en tosiaan voi mennä, koska mä en saa tippua selästä. Tippumis kileto siksi, että mulle laitetaan se katetri takaisin. Sen kautta siis tiputetaan sytostaatit, otetaan verinäytteet yms.

Blogissa on nyt siis aika hiljaista ainakin heppajuttujen suhteen, mutta haluaisitteko että kirjoitan tänne sairaalaeämästäni, vai että teen toisen blogin, missä kerron elämästäni sairaalassa ja linkkaan sen teille tänne?

32.Pitkästäaikaa kentällä

Perjantaina mentiin siis äitin kanssa yhdessä tallille. Laiteltiin Iiris tallissa kuntoon, ja neiti siellä esitteli ihastuttavia käytöstapojaan, mutta rauhoittui onneks nopeasti.
Äiti ratsasti ensin jonkin aikaa, jonka jälkeen oli mun vuoro. Työskentelin paljon ympyrällä ravissa. Tein paljon kokoamisia ja pidennyksiä, jotka alkoivat loppua kohden sujua yhä paremmin ja paremmin. Vasemmalle Iiris on huomattavasti jäykempi, minkä vuoksi kokoaminen ja muodon säilyttäminen samanaikaisesti oli aika vaativaa. Mutta toisaalta, onko se niin tärkeää että heppa kulkee kokoajan hienosti kaula kaarella?(onks toi yhdyssana...??).
Laukkaa en viitsinyt ottaa paljoa, mutta muutama hyvä nosto otettiin molempiin suuntiin. Vasemman laukan nosto oli huomattavasti vaikeampaa ja poni lähti kokoajan pienentämään ympyrää. Lopulta kuitenkin saatiin yksi tai kaksi onnistunutta pätkää vasemmallekin, mihin olikin sitten hyvä lopetella.
Loppukäynneissä tein mielikuvaharjoituksia ja taisin keskittyä niihin hieman liikaa, sillä onnistuin jotenkin tipahtamaan Iiriksen mahan alle xD

Se suuttu kun näytin sille kieltä...

Ja hei, ihanaa kun olette luki´jat kommentoineet :D Kommentteja on aina niin kivaa lukea, kiitos tästä!

31.Mailman hauskin viikonloppu

Julia oli siis meillä pe-su ja tossa jokin aikaa sitten lähti kotiin. Mä en nyt oikein osaa tästä meidän viikonlopusta kamalasti kertoa muuta, kuin että iltaisin meillä meni vähän yli. Viime yönä syötiin kamalasti karkkia ja mä olin kamalan väsynyt. Sen yhdistelmän seurauksena mun puheet oli jotain täämmösiä: "Täytyy vaihtaa Alisalle hevonen ku se ei haluu menä Fargolla maastoon" ja "Pitää leikata Peralle pitsaa" ja "Se on ainakin metrin levee mut yks on pipari". Nuo puheet sellaisella sammaltavalla äänellä ja puoli unessa, kuullostivat aika hulluilta ja tulihan sitä itsekkin aikalailla naurettua.

30. Happy Valentinesday!

Sorry tästä venhähtäneestä tauosta, en vain ole jaksanut ladata kuvia eikä ole huvittanut kirjoittaa ilman kuvia...

Viikoloppuna oli laskiaisrieha, josta en enää muista muuta, kuin että pyörin siellä Alisan ja Julian kanssa. Me myös Julian kanssa mentiin Hurria vuorotellen hiihtoratsastuksessa. Mä en oo aiemmi ollu tuol laskiaisriehas, mutta siellä oli kyllä ihan hullun hauskaa.
Illalla sitten vielä Julian ja Alisan kanssa irtohypytettiin Iiris ja hienostihan tuo hyppäsi, kunhan ensin pääsi sinne kujalle :)

111cm

Keskiviikkona mulla oli tunti ja Anni laitto mut ja Nakkipullan(julia) menee shetuilla. Mä siis vedin Husanalla ilmansatulaa. Mentiin aluksi itsenäinen alkuverkka, jonka aikana mää menin paljon ympyröitä ja siirtymisiä.
Sitten mentiin väistöjä ja pidennyksiä, joka meni ihan jees.
Lopuksi sitten laukkaa ympyröillä ja Huzana vähän innostui xD...

Julia on tulossa meille koooko viikolopuks eli pe-su. Haluisittekos siitä jonkun kuvapostauksen yms.?

HYYYYYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLEEE!!!

Erikoispostaus: Sairaudestani

Ajattelin nyt siis kirjoittaa ihan kunnon postauksen mun sairaudesta ja siitä, mitä kaikkea mä olen käynyt läpi.

Suurin osa tätä blogia jo pidempään lukeneista tietääkin, että mulla on syöpä. Tarkemmin sanottuna se on leukemia ja siitäkin tarkennettun Akuutti Myeloinen Leukemia (AML).
Leukemia todettiin mulla 26.9.2011 eli seiskaluokan alussa. Sitten lähdettiin TAYS: iin ja heti seuraavana päivänä mulle aloitettiin ensimmäinen sytostaatti hoito. Eka jakso sairaalassa oli todella rankka, koska sairastuin samalla keuhkokuumeeseen ja jouduin teho-osastolle hengityskoneeseen. Keuhkokuumeen saaminen taas johtui siitä, että sytostaatit laskee vastustuskyvyn ja olin jo valmiiksi vähän flunssainen.

Näitä sytostaattikuureja mulla oli kuusi ja jokainen kesti 5vrk. Mutta sairaalassa olen joutunut viettämään aikaa paaaaljon enemmän. Jokaisen sytostaatin jälkeen kului viikko, mulle nousi kuume vastustuskyvyn puutteen vuoksi ja lähden taas sairaalaan ja siellä olin niin kauan, että vastustuskyky nousi hieman ylemmäs. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan kohonnut normaalille tasolle. Se johtui siitä, että syostaatit ns. sammuttivat luuytimeni. Se siis lakkasi tuottamasta minkäänlaisia soluja. Siksi mulle tiputettiin usein punasoluja ja trombosyyttejä eli verihiutaleita.
Sytostaattien seurauksena multa lähti hiukset kokonaan, samoin ripset. En käynyt koulua ollenkaan, koska ei ollut vastustuskykyä ja olin melkein yhtenään sairaalassa. Opiskelin siis melkein koko 7.lk:n kotona ja keskiarvoni oli silti 8.2...

Sytostaattia...

Mulla oli todellakin rankkaa, enkä olisi jaksanut niin hyvin ilman tiettyjä henkilöitä (vanhempia ei lasketa...), nimittäin Juliaa ja Hurria. Hurrilla mää sain käydä päivittäin ratsastamassa, Kati oli aina laittanut sen mulle valmiiksi koska en saanut mennä talliin enkä maneesiin. Ratsastelin Hurrilla siis ulkona, kävin maastoilemassa tai vain taluttelin. Kävin ponin luona niin usein, että nykyään se tulee mua vastaan tarhassa ja nostaa päänsä heti kun kutsun sitä.
Julia taas tuli käymään meillä aina kun se vain oli mahdollista ja mä pystyin juttelemaan sen kanssa ihan msitä vaan, ja pystyn vieläkin. Eikä se, että Julia on mua nuorempi haittaa yhtään. Me käytiin yhdessä tallilla, Vapputorilla Tampereella ja kerran Julia jopa sai tulla moikkaamaan mua TAYS:iin.

Noiden lisäksi yksi kivoista asioista on ollut peruukki, joka on mulla yhä tallessa. Peruukin sain siksi, että olisin muuten kuljeskellut kaljuna tai huivipäisenä ulkona, eikä se tietenkään käynyt päinsä...

Peruukki

Oma tukka heinäkuussa

Periaatteessa Iiriksen tulo meille on mun sairauden ansiota, koska jos en olisi sairastunut, meille ei olis tullut ikinä mieleen hankkia kesäksi toista ponia, saati sitten ostaa toista ponia.

Nyt mä en enää käy sytostaateilla, koska ne loppui maaliskuussa. Jee! Mä käyn kuitenkin seurannassa, eli luuydinnäytteessä. Siitä selviää, missä tilassa se tauti on, sillä sen kuuluisi olla ns. "Lepotilassa" eli remissiossa. Terveen papreita en kuitenkaan ole vielä saanut, sillä ne saa vasta kun on kulunut viisi vuotta eikä tauti ole uusinut.

Eka ratsastus sairastumiseni jälkeen

29. Iidaa

Joo....otsikko<33 Mutta kirjoittelen nyt tänään vielä tän päivän ratsastuksesta kun sain kuviakin :)

Eli, mun kaveri Iida tuli tänään mun mukaan tallille kokeilemaan Iiristä. Ensin vietiin tavarat ylätalliin, jonka jälkeen haettiin poni. Iiris on nyt aika pitkään pitänyt hoitaessa sellasta ihme säätöä, mutta nyt oli oikein kiltisti, mitä nyt kavioita putsatessa vähän riekkui.
Mä ratsastin Iiriksellä ensin, sellaset 20min. Tein paljon töitä ympyrällä, siirtymisiä, pysähdyksiä, temponmuutoksia yms. Ja alkoihan se poni toimia oikein hienosti.
Tämän jälkeen oli Iidan vuoro kokeilla ponia, ja hyvältähän se näytti. Iida teki kanssa aluksi paljon ympyröitä käynnissä ja ravissa, vähän tutustui poniin, kun ei ole tuolla koskaan ennen ratsastanut. Laukkaakin menivät, ja tosi hienolta näytti! Sain päähäni myös Iidan jälkeen hypätä pienen esteen, jonka Idakin pumina ja pikkuisena esteenä ylitti. Hän sai tosin huomata mun ainaiset valitukset todeksi: Iiriksen satulalla on mahdotonta hypätä.
Mä siis Iidan jälkeen kiipesin takaisin selkää, otin parit hypyt ja loppuverkan. Hypysitä voin tyytyväisenä sanoa, että en ole tolla sen mun tippumisen jälkeen hypännyt ja olen kyllä todella tyytyväinen, vaikkei este kovin suuri ollutkaan.
Loppukäynnti käytiin kävelemässä maastossa ja otettiin kaikkia talvikuvia.

Iida & Iiris

Iiiiso pomppu

28.Estevalmennus

Perjantaina olin siis estevalkassa Hurrilla, ja oli kyllä aivan huippu kivaa! Aloitettiin verkkaamalla itsenäisesti, mutta koska Hurri oli ollut tunnilla mä kävelin kun muut verkkas ja otin vain muutaman ympyrän laukassa. Poni toimi tosi kivasti, joten se sai riittää.
Aloitettiin hyppäämään ristikko ravissa, jonka jälkeen ympyrä laukassa, ristikko uudestaan ja uralle ja sitten kulmaan voltti. Tämä meni hyvin, vaikka muutaman kerran tuli aika hassuja hyppyjä, mutta poni ei sentään kaahaillut kuin hullu.
Tuon tehtävän jälkeeh nypättiin muutaman kerran sarja. Ensin ihan pieninä ristikoina ja senjälkeen vähän isompina pystyinä. Hurri hyppäsi tosi kivasti, eikä edelleenkään säätänyt omiaan.

Sarjan jälkeen hypättiin kaksi pientä ja yksi vähän isompi rata, joista en yhtäkään enää muista :D Mutta, kaikkiaan oli tosi kiva valkka ja jäi oikeen hyvät fiilikset.

Eilen mulla piti olla kouluvalkka mutta en voinut ratsastaa kun jalka oli niin kipeä kun ihana ponin muussasi sen xD
Pidättekös muuten uudesta ulkoasusta?