Irtojuoksutusta

Söpö,söpömpi,Iiris♥

kumarrus

hieeeno ravi

Ei murtumia

Juu, tulin tossa ensiavusta kotiin ja eihän se murtunut ole se istuinluu, ihan hyvä juttu. Sitä mä vain ihmettelen, että jos se kerran vain vähän tärähti(kuten lääkäri sanoi), niin miksen pysty taittamaan jalkaa, varaamaan painoa sille enkä istumaan sen päällä??
Mutta, te varmaan mietitte et mitä mä oikein säädin siellä tallilla, kun näin vammauduin xD Elikkäs, mentiin Julian kanssa kolmen aikaan tallille, kun olin ollut ensin niillä yötä. Iiris oli hoitaessa ihan jees, vähän isotteli kun mahaa harjattiin.
Maneesissa sitten hetken liinassa juoksutin sitä ja sitten kiipesin selkään. Mä menin siis ilmansatulaa ja tarkoituksena oli hypätä. Aloitettiin menemällä ravissa ympyrällä pientä kavalettia, mutta poni ei oikein ymmärtänyt sen kavaletin ideaa eli Iiris meni läpi... Kun sitten alkoi ravissa sujua, otettiin kavalettia laukassa molempiin suuntiin ja se menikin paljon paremin, kunhan laukka alkoi pyöriä. Nosteltiin sitä estettä siinä sitten muutaman kerran, hypättiin siis n.60cm korkeana sitä. Tämän jälkeen käveltiin hetki ja sain päähäni, että nostetaampa sitä vielä vähän lisää. Julia nosti ja siitä esteestä tuli yllättävän iso... 80cm!!
Tosi hyvin päästiin kuitenkin yli esteestä, mutta siihen se medän voittoputki sitten tyssäsi. Kun tultiin uudelleen poni vetäisi liinatkiinni, eikä suostunut hyppäämään. Sitten uudestaa, taas kielto. Laskettiin estettä 70cm korkeaksi ja lähdettiin uudestaan. Poni oli juuri hyppäämässä, kun sai jonkun hepulin ja lähti aivan järjetöntä laukkaa maneesin katsomopäätyyn. Sain sitä hieman käännettyä ettei törmärä seinään, mutta poni heitti niin valtavan pukin, että meikäläinen lensi komeassa kaaressa Iiriksen jalkoihin. Ja tämä ihana neitihän ei osannut varoa, joten käteni sai tuntea kaviota, Iiris siis astui vahingossa kädelleni, mutta ei todellakaan kunnolla. Mulla siis jostain syystä turpos alahuuli(?), turpos peukalo, kyynärpäähän sattui ja jalka ei kestä painoa. Kaikki muu on jo mennyt pois, paitsi ettei mun jalkani kestä vieläkään painoa... Ja naama on turvoksissa. Pahoittelen sekavaa tekstiä...

80cm♥+mun ilme...

Tää kuva on siitä, kun Iiris läks...
mutta kuvasta sitä vauhtia ja säätöä ei varmaan huomaa?

Viikon kuulumiset ja onnettomuus...

Tiistaina oltiin äiskän kanssa ratsastamassa Iiris. Äiti meni sillä aluksi hetken ja verkkaili sitä. Mä sitten päätin pitkästä aikaa ottaa ponin kanssa vähän hyppyjä. Aloitettiin puomeilla, joita mentiin ravissa ja laukassa. Iiris toimi hyvin ja kulki reippaasti eteen. Laukan nostoissa vaan oli vaähän jökkiä.
Hypättiin aluksi ristikkoa, sitten psytyä ja lopuksi pari hyppyä okserille. Poni oli tosi hyvä

 Keskiviikkona mulla oli tunti ja menin Jessicalla, olin nimittäin toivonut vaihteeksi jotain tallin poneista. Meillä oli tunti ulkona ja sain yllättyä iloisesti siitä, miten hienosti Jessica liikkui. Me aloitettiin ihan vain isolla ympyrällä käynti-ravi siirtymisillä ja taivutuksilla. Poni liikkui eteen tosi hyvin, ja välillä piti jopa pidätellä.

Tän verryttelyn jälkeen me alettiin tehdä avotaivutuksia käynnissä. Tehtiin siis pitkänsivun alkuun voltti, ja siitä sitten lähdettiin avoa. Se voltti ei meinannut onnistua millään, kun mä itse sähläsin. Avo kuitenkin meni ihan mielettömän hyvin ja sain kehuja siitä, miten hyvin Jessican sain menmään. Mentiin avoa myös ravissa, samaan suuntaan. Se meni todella hyvin, kunhan ensin sain oikean tahdin. Samoja juttuja mentiin toiseenkin suuntaan. Käynnissä aloitettiin. Jessica taipui voltilla paremmin, mutta avo oli hieman vaikempaa käynnissä ja ravissa. Jouduin paljon ratsastamaan sisäpohjetta läpi, että alkoi sujua. Laukkaa me ei otettu tunnilla ollenkaan, mutta se ei haittaa ollenkaan. Olen poniin silti todella tyytyväinen.

Laatu♥

Torstaina menin Iiriksellä ulkona ilmansatulaa ja se meni oikein kivasti. Aluksi tehtiin paljon voltteja käynnissä ja volttien väliin pysähdyksiä. Tehtiin myös päädyssä isoa ympyrää, jolla mentiin väistöjä käynnissä oikealle ja vasemmalle. Tämän jälkeen tehtiin ravissa spiraalia, silleen että pienentyessä koottiin ja suurentuessa pidennettiin ravia. Iiris liikkui aivan mielettömän hyvin.

Lauantaina oli seuran pikkukoulut ja ne oli aivan mielettömän hauskat. Minä ja Julia kirjoitettiin sinne sellainen adjektiivitarina Aramarasta. Lisäksi mä sain tietokisasta ja semmosesta kisasta, missä piti naaman liikuttelulla saada kuminauha kaulalle lakut, koska voitin kummatkin. Tietokisassa tosin jaettu ykkössija.
Kaiken lisäksi mä sain tänävuonna sen hienon kiertopalkinnon, koska mä olen kokoajan jaksanut hymyillä ja olen ollut positiivinen, olen ollut tallilla aina kun vain olen voinut. Oli kuulemma ollut yksimielinen päätös, että annetaan se palkinto mulle tänävuonna.Laitan teille kuvan siitä, kunhan blogger ymmärtää, settä se on valokuva...

Sitten myös vähän huonompia uutisia,  mitkä selitän tarkemmin kunhan asiaan saadaan selko. Mulla on siis ehkä murtunut istuinluu, kävin nimittäin eilen ensiavussa, kun ihana ponin viskasi minut alas selästä. Mutta, tähän asiaan palaan kunhan asia varmistuu.

Iiris is best

Eilen siis menin Iiriksellä kentällä ilman satulaa, enkä tehnyt mitään sen kummempia. Paljon pysähdyksiä, peruutuksia ja voltteja käynnissä. Poni kulki kauniisti eikä hötkyillyt yhtikäs mitään.
Mentiin sitten myös vähän ravivoltteja liinan kanssa, pidettiin liina varuiksi kiinni, että ei käy mitään kun siitä on aikaa kun Iiriksellä on ulkona menty ilmansatulaa. Mitään ei kuitenkaan poni säätänyt. Lopuksi kokeiltiin miten Iirikseltä sujuu sulkutaivutukset, ja oikealle se meni niitä aivan mielettömän hienosti, mutta vasemmalle se ei mennyt niitä ollenkaan :P Mutta harjoitusta lisää niin kyllä se siitä lähtee! Loppuraveissa Iiris sai venyttää itsensä eteen ja alas, liikkui todella upeasti! Kaikkiaan olen kyllä todella tyytyväinen poniini<3

Ajattelin minäkin tehdä Blogiin joulukalenterin,  millaisen siitä hauaisitte? Toiveita saa esitää, kuten: mitä se sisältäisi, teenkö erillisen sivun vai postaukset tähän blogiin? Nyt saatte te lukijat vaikuttaa.

6.Aramara Hurrigane

Mä voin kirjaimellisesti sanoa, että en tiedä yhtään, miten kestän sen, kun Hurri joskus joudutaan lopettamaan. Vaikka mulla on Iiris ja se on aivan ihana ja persoonallinen poni, Hurri tulee aina olemaan mun ensimmäinen oma heppa. Se tulee aina olemaan se kaikista rakkain ja kaikista tärkein, ja sittenkin kun se on hevosten taivaassa mä muistan sen ja rakastan sitä.

Kerrotaampa taas aluksi hieman ponin suvusta. Hurrin isä on Millifields Ensing ja emä Aramara Daphne. Ponin isä, Mille on lukemani mukaan ollut todella kiltti ja lempeä ori. Onkohan Hurrigane perinyt luonteensa siltä? Ori on ollut myös erittäin lahjakas hyppäämään. Näyttelyissä ori on pärjännyt todella hyvin, sillä on ykköspalkinto mm. kuudesta kansallisesta poninäyttelystä Ypäjältä. Millfields Ensingillä on 112 jälkeläistä, joihin kuuluu myös Hurrin sisko ja Ninan poni Aramara Heather.
Aramara Daphnesta tiedän senveraan, että sekin oli hyvin killti ja pirtsakka hevonen. En muuta... Koko Hurrin suku on hyvin pienikokoisia hevosia, suurin on jotain 147cm muistaakseni. Silti Hurrista tuli tommoinen just ponin kokoinen ratsu, joka muistuttaa rakenteensa puolesta enemmän hevosta kuin connemaraa.

Meillä Hurri on ollut vuodesta 2009, mutta ennen sitä eräs tyttö on kilpaillut sillä isojakin luokkia alue-tasolla. Hurri on nuorempana ilmeisesti sellaista 120cm hypännyt, mutta nyt iänmyötä on ponnu vähän hävinnyt. Minä itse olen ponilla hypännyt 80cm ratoja.
Alussa se mun ratsastus Hurrilla oli lähinnä opettelemista ja rauhassa köpöttelyä, Hurri ei kuitenkaan ole mikään mailman helpoin hevonen, enkä minäkään kovin kookas ihminen siellä selässä ole. Esimerkkinä siitä tuo video hieman alempana.

Ajan myötä mä olen kuitenkin Hurriin tutustunt ja rakastunut siihen yhä vain enemmän. Poni ei ole ratsastaessa mikään automaatti, mutta kun sen saa toimimaan on se aivan jumalattoman ihana. Esteillä Hurri on varma, eikä kiellä kuin äärimmäisissä tilanteissa.

Mun sairastumisen jälkeen olen käynyt koko talven ja syksyn viimevuonna aina kun pääsen Hurrilla ratsastamassa, ja meille on muodostunut tosi vahna suhde. Se esimerkiksi tulee mun luokse tarhassa, nostaa heti päänsä kun kutsun sitä tai tulen karsinalle. Poni myös kuuntelee mua ratsastaessa nykyään ihan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Mua on sairaalassa kehuttu siitä, että olen jaksanut rankat hoidot todella hyvin ja olen kaikkiin asioihin, pelottaviinkin suhtautunut positiivisesti. Tästä voin kiittää Hurria, sillä rakas poni ja rakas harrastus ovat olleet syynä mun jaksamiseen hoitojen aikana.

Multa on monet kysyneet, millainen on mun lempihevonen ja mä olen aina vastannut Hurri. Siinä vaiheessa mulle on sanottu että millanen se olisi se heppa, jos saisin suunnitella sen iste. Hurri. Se on mulle aivan täydellinen poni, se on sopivan reipas ja kuuma, se rakastaa hyppäämistä ja on sopivan kokoinen. Hurriin voi luottaa joka tilanteessa; maastossa se ei säiky mitään, eikä ala riehua vaikka Iiris säätäisi vieressä(on testattu), se nauttii siitä, mitä tekee eikä se ole ilkeä. Mulle on tultu välillä sanomaan tallilla että "tuutko auttaa ku Hurru näykkii" yms. Mua se ei kuitenkaan koskaan ole näykkäissyt, saati puraissut.

Kilpailuissa poni on kuuma, ja sitä on aika vaikea pidellä, mutta silti olen kisoissakin nauttinut joka hetkestä. Silloinkin kun kaikki ei ole sujunut suunnitelmien mukaan.

5.Hauska ja Hurja maasto

Tänään me käytiin oikein porukalla maastossa; Minä Hurrilla, Äiti Iiriksellä ja Julia lainasi Lennarttia.
Meidän koko maasto oli aikomoista sähläystä, aluksi kentällä mä kiristin vyötä, Hurri lähti liikkeelle ja kappas, vyö irtosi!
Alku meidän maastosta sujui ihan ok hyvin, ainakin oli hauskaa. Mä menin edellä, sitten Julia ja äiti oli viimeinen. Iiris oli ihan sekasin heti alussa, se vaan hyppi ja tanssahteli, kun Hurri ja Lennart kävelivät nätisti. Kun me oltiin yhden talon kohdalla, Iiris säikähti jotain mörköä ja sai hirveän kohtauksen, Lennart säikähti Iiristä ja hyppäsi sivulle ja Hurri säikähti Iiristä ja Lennarttia ja hyppäsi eteenpäin... No sitten me jatkettiin matkaa. Kun päästiin sille maastotielle, siirrettiin raviin. Mulla ja Julialla ei ollut mitään ongelmia, ponit meni lujaa mutta nätisti. Iiris oli kuitenkin ihan oma lukunsa.. Ensin se ravasi ihan sairasta vauhtia, sitten se lähti laukkaamaan ja heitti niin ison pukin että äiti putosi xD Äiti sai kuitenkin pidettyä ohjat kädessä, Iiris ei siis karannut eikä äitiä sattunut. Tämän Iiriksen sekoilun vuoksi me päätettiin ravata seuraava ylämäki, ja kyllä muut ravasivatkin, paitsi Iiris itse. Hurri-Parka ei meinannut jaksaa ravata loppuun asti.
Matka jatkui ilman mitään ongelmia, jos Iiriksen sähläystä ei lasketa. Käännyttiin sitten takaisin siellä, missä aina käännytään. Hurri ja Lennartti lähtivät ihan hirveätä kyytiä, ja meillä oli pieniä vaikeuksia saada ne pidettyä käynnissä. Silti me päätettiin laukata ylämäki ja voi herran jumala kun ponit lähti lujaa, Iiris jäi semmoset 100metriä jälkeen!
Mä en ole koskaan laukannu niin kovaa, Hurrista oikein tunsi kuinka se nautti. Me mentiin Julian kanssa ihan peräkkäin, ja Lennartti yritti kokoajan ohi, mä kiemurtelin siinä tiellä kokoajan ponin eteen.. Mäen päällä piti hidastaa, mutta siinä vaiheessa meillä ei ollut poneihin enää mitään kontrollia ja ne vaan laukkasi, Iiriskin sai meidät kiinni hurjalla vauhdillaan. Mä kiskoin Hurria niin lujaa kuin pystyn, käänsin ojaan, käänsin päätä linkkuun. Ei mitään. Poni vaan laukkasi, taisi vähän kuumeta. Lopulta mä sain sen hidastamaan ja käänsin sen Lennartin eteen, joka yritti edelleen mennä ohi. Käynnissä kaikki kolme sitten vain tanssahtelivat ja yrittivät päästä laukalle...
Yhdessä vaiheessa, jo alamäen jälkeen mun piti tulla alas selästä ottamaan mun ja Julian raipat, kun me jätettiin ne maahan. Hyvin mä pääsin alas, mutten kuitenkaan meinannut päästä selkään takaisin. Heti, kun sain jalustimen jalkaan ja olin ilmassa, Hurri lähti eteenpäin, melkein ravin tahdissa. Mua alkoi naurattaa ihan älyttömästi, ja niin alkoi Juliaakin. Äiti ei niinkään. Mä roikuin siellä selässä mahallani, toisella ködellä pidätin ja toisella pidin satulasta kiinni. Oli yllättävän vaikeeta päästä käynnissä selkään, mutta ei mulla kestänyt kun semmoset 5-10min siinä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan jalat osunu maahan.
Lopuksi vielä ravattiin "rauhassa". Hurri kruisaili kuin joku formula ja Lennarti jyräs perässä, Iiris ei pysynyt meidän vauhdissa ollenkaan xD
Kaikkiaan meillä oli kyllä hauska maasto, hauskin pitkään aikaan!!

Minä&Hurri ja Julia&Lennart

4.Tuntiratsastusta

Keskiviikkona menin tunnilla Hurrilla ilmansatulaa ja aiheenamme oli siirtymiset.
Päätyihin ravissa ympyrät, ympyrän aikana käyntisiitymiset ja käyntiä myös pitkällä sivulla. Tämä sujui ihan hyvin, ja Hurri kulki taas niin kauniisti että huhhuh. Teimme samaa tehtävää myös niin, että ympyrät mentiin laukassa ilman siirtymisiä ja muuten ravia. Hurri laukkasi oikealle tosi hyvin ja kauniisti, mutta vasemmalle ei niinkään.. Silloin se nimittäin innostui liikaa!
Välikäyntien jälkeen teimme ravissa voltteja itsenäisesti. Hurrilla oli välillä vähän ongelmia taipua, kun mä taivutin sitä liikaa. Loppua kohden ne voltitkin alkoivat kuitenkin sujua hyvin. Teimme samaa myös laukassa, mutta laukka piti nostaa jo uralla. Se meiltä sujui tosi hyvin, vaikka ponini hieman kuumenikin...

Torsataina menin Iiriksellä rästin kuudesta seitsemään. Iiris oli tunnilla ihan mahtava, mitään ei tuhmaillut. Alkuverryttelyssä me mentiin voltteja, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Iiris kuunteli kokoajan hyvin, eikä edes yrittänyt riekkua!
Sitten teimme pohkeenväistöjä ja laukkavoltteja. Laukassa Iiris vähän kuumeni, ja yritti lähteä täysillä, mutta eipä lähtenyt.

3.Midsummer Iiris

Ajattelin tehdä teille Iiriksestä tämmöisen ihan kunnon posatuksen, kun en ole tainnut missään vaiheessa sitä kunnolla esitellä.
Noniin, Iiriksen oikea nimihän on Midsummer Iiris, ja sen isä on Innellan Kestrel. Ponin sukutaulusta löytyy myös mm. Millifields Ensing, joka on Hurrin isäpappa. Iiriksellä on Silver Sprayn emälinja, johon kuuluu yli 400 muuta connemaraa, joista suurinosa on irlantilaisia, myös suurinosa ponin suvusta on syntynyt Irlannissa. Iiris on kuitenkin syntynyt suomessa 22.6.2004 ja sen kasvattaja on E.Riipinen(en viitsi kirjoittaa kokonaan nimeä).
Perustiedoista sen verran, että väriltään Iiris on ruunikonkimo ja korkeutta on arviolta 146cm. Rodultaan tamma on tietenkin connemara, kuten moni jo varmaankin tietää ja lajihan tällä on arvatenkin poni.

Iiriksen isä Innellan Kestrel on hyväksytty jalostukseen synnyinmaassaan Englannissa, Irlannissa, Tanskassa sekä Suomessa. Se on kantakirjattu ensimmäiseen kantakirjaluokkaan. Eräs oriin jälkeläisistä, Murvey Dunhill kilpailee loistavalla menestyksellä valjakkoajossa ja on voittanut viimevuoden aikana 13 ykköspalkontoa ja kuusi hopeapokaalia. Innellan Kestrelillä on monia hyvin menestyksekkäitä varsoja, se on voittanut monia näyttelyitä ja pärjännyt hyvin kilpailuissa. Oriin jälkeläisiin kuuluu myös Aramara New Beginning, eli Nipsu, joka asustaa Aramarassa.
Täältä löydät kuvia Innellan Kestrelistä.

Iiris on luonteeltaan ystävällinen, yritteliäs ja energinen. Hoitaessa se yleensä yittää pomottaa luimistelemalla ja tekemällä ns. potku-uhkauksia. Tästä huolimatta poni ei siltikään ole ilkeä ja se lopettaa kun vähän komentaa.
Ratsastaessa Iiris tekee aina parhaansa ja on hyvin energinen. Reipas se ei kuitenkaan aina ole ollut, sillä kesällä ponilla oli satulasta johtuvia selkäkipuja. Selkäkivut ovat kuitenkin parantuneet, kun satula korjattiin.
Mutta jatektaan, ponin kuntohan on meille tulosta kasvanut huimasti ja se on saanut paljon lisää lihasta, kuten kuvasta varmaan huomaa. Tästä lihasten saannista johtuen Iiriksestä on tullut entistä säpäkämpi tapaus. Kunnon kasvusta on johtunut myös ponin hullut rodeokohtaukset, mitä ei kuitenkaan enää ole ilmannyt.
Esteistä Iiris tykkää kovasti, se hyppää kevyesti ja ihan mistä kulmasta vain. Minä olen hypännyt sillä 80cm ja kisoissa sillä on menty 40cm, irtona poni on kuitenkin ihan tuossa viikko sitten mennyt ravissa 120cm ja ihan kevyesti(tarkoitus oli kyllä laukata).
Maastossa Iiriksellä ei aina ole kamalan kivaa käydä, sillä se on siellä aika kuuma... Kaikkea pitää tuijotella ja laukasta ei mitenkään voi siirtyä raviin, saati sitten käyntiin vaan täytyy hypätä pystyyn!

Kertokaahan mulle, että oliko tämmönen kiva ja jaksoitteko edes lukea tätä :) Haluaisittekos, että teen Hurristakin tämmöisen pienen esittelyn?

2.Estevalmennus

Tänään oli siis mulla ja Hurrilla valkka, joka meni aivan loistavasti. Alkuverryttelyssä mentiin neliötä, ja puomeja. Jokaisella sivulla oli puomi ja jokaiseen kulmaan piti pysäyttää. Hurri pysähtyi tosi hienosti, ei ongelmaa.
Laukassa mentiin samaa tehtävää niin, että ensin yksi puomi käynnissä, sen päällä laukka seuraavan sivun puomit laukassa ja sitten raviin, ravissa seuraavat ja käyntiin jne. Sekin meni ihan ok hyvin, paitsi etten meinannut saada askeleita kohdilleen puomeilla, vaan Hurri rikkoi joko raville tai teki vähän turhan isoja hyppyjä. Mentiin tätä neliötä myös kokonaan laukassa.

Sitten menimme jumppasarjaa sillä tavalla että, tultiin ravissa, nostettiin pystyllä laukka ja sitten puomi ja okseri laukassa. Mua alko ensin hirvittää ihan kamalasti kun Anni nosti sen okserin 80cm ja poni teki semmosia jättiläis loikkia.

Seuraavaksi me hyppäsimme pysty ja okseri linjaa, väliin piti saada viisi laukkaa. Alkuun tuli vahingossa kuusi, kun en ratsastanut tarpeeksi eteen. Loput kerrat sitten sujuivatkin hyvin, joskin hieman isohkoilla hypyillä.
Trippeliä mä en ollut ikinä aikaisemmin hypännyt, mutta sekin sujui ihan superisti! Hurri teki isoja hyppyjä, mutta pääsin niihin silti hyvin mukaan. Se oli ihan mahtaavaa.
Lopuksi mentiin vielä rataa, noista kaikista esteistä. Ensin linja sitten jumppasarja, sitten minipysty, trippeli ja linja. Sekin meni hyvin ja Anni kehui mun istuntaa.

Laatu<33

1.Toinen blogi

Mä siis tosiaan tein tän blogin uudestaan, kun en saa ladattua enää kuvia vanhaan, en saa ladattua banneria vanahaan enkä saa muutettua sen ulkoasua.
Tänään tulee vielä postaus estevalkasta tänne ja liittykää nyt tänne sitten kaikki lukijoiksi. Mun vanhaan blgiin tuli kamalan lyhyet ja tylsät teksit, mutta nyt rupean panostamaan laatuun ja määrään enemmän!