5.Hauska ja Hurja maasto

Tänään me käytiin oikein porukalla maastossa; Minä Hurrilla, Äiti Iiriksellä ja Julia lainasi Lennarttia.
Meidän koko maasto oli aikomoista sähläystä, aluksi kentällä mä kiristin vyötä, Hurri lähti liikkeelle ja kappas, vyö irtosi!
Alku meidän maastosta sujui ihan ok hyvin, ainakin oli hauskaa. Mä menin edellä, sitten Julia ja äiti oli viimeinen. Iiris oli ihan sekasin heti alussa, se vaan hyppi ja tanssahteli, kun Hurri ja Lennart kävelivät nätisti. Kun me oltiin yhden talon kohdalla, Iiris säikähti jotain mörköä ja sai hirveän kohtauksen, Lennart säikähti Iiristä ja hyppäsi sivulle ja Hurri säikähti Iiristä ja Lennarttia ja hyppäsi eteenpäin... No sitten me jatkettiin matkaa. Kun päästiin sille maastotielle, siirrettiin raviin. Mulla ja Julialla ei ollut mitään ongelmia, ponit meni lujaa mutta nätisti. Iiris oli kuitenkin ihan oma lukunsa.. Ensin se ravasi ihan sairasta vauhtia, sitten se lähti laukkaamaan ja heitti niin ison pukin että äiti putosi xD Äiti sai kuitenkin pidettyä ohjat kädessä, Iiris ei siis karannut eikä äitiä sattunut. Tämän Iiriksen sekoilun vuoksi me päätettiin ravata seuraava ylämäki, ja kyllä muut ravasivatkin, paitsi Iiris itse. Hurri-Parka ei meinannut jaksaa ravata loppuun asti.
Matka jatkui ilman mitään ongelmia, jos Iiriksen sähläystä ei lasketa. Käännyttiin sitten takaisin siellä, missä aina käännytään. Hurri ja Lennartti lähtivät ihan hirveätä kyytiä, ja meillä oli pieniä vaikeuksia saada ne pidettyä käynnissä. Silti me päätettiin laukata ylämäki ja voi herran jumala kun ponit lähti lujaa, Iiris jäi semmoset 100metriä jälkeen!
Mä en ole koskaan laukannu niin kovaa, Hurrista oikein tunsi kuinka se nautti. Me mentiin Julian kanssa ihan peräkkäin, ja Lennartti yritti kokoajan ohi, mä kiemurtelin siinä tiellä kokoajan ponin eteen.. Mäen päällä piti hidastaa, mutta siinä vaiheessa meillä ei ollut poneihin enää mitään kontrollia ja ne vaan laukkasi, Iiriskin sai meidät kiinni hurjalla vauhdillaan. Mä kiskoin Hurria niin lujaa kuin pystyn, käänsin ojaan, käänsin päätä linkkuun. Ei mitään. Poni vaan laukkasi, taisi vähän kuumeta. Lopulta mä sain sen hidastamaan ja käänsin sen Lennartin eteen, joka yritti edelleen mennä ohi. Käynnissä kaikki kolme sitten vain tanssahtelivat ja yrittivät päästä laukalle...
Yhdessä vaiheessa, jo alamäen jälkeen mun piti tulla alas selästä ottamaan mun ja Julian raipat, kun me jätettiin ne maahan. Hyvin mä pääsin alas, mutten kuitenkaan meinannut päästä selkään takaisin. Heti, kun sain jalustimen jalkaan ja olin ilmassa, Hurri lähti eteenpäin, melkein ravin tahdissa. Mua alkoi naurattaa ihan älyttömästi, ja niin alkoi Juliaakin. Äiti ei niinkään. Mä roikuin siellä selässä mahallani, toisella ködellä pidätin ja toisella pidin satulasta kiinni. Oli yllättävän vaikeeta päästä käynnissä selkään, mutta ei mulla kestänyt kun semmoset 5-10min siinä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan jalat osunu maahan.
Lopuksi vielä ravattiin "rauhassa". Hurri kruisaili kuin joku formula ja Lennarti jyräs perässä, Iiris ei pysynyt meidän vauhdissa ollenkaan xD
Kaikkiaan meillä oli kyllä hauska maasto, hauskin pitkään aikaan!!

Minä&Hurri ja Julia&Lennart