107. Tampereella on mukavaa

Nyt on tullut täällä TAYS:issa majailtua jo muutaman päivän ajan, ja pakko sanoa, että vaikka HYKS:issäkin ihan kohtuu mukavaa porukkaa ja erittäin hyvä hoito olikin, viihdyn täällä paljon paremmin.
Tuntuu että ne mun huonot olotkin hävisi heti, kun vaan tultiin tänne Tampereelle. Ja olenhan mä täällä astetta lähempänä kotia ja meidän hupsuja eilkoita.

Viimepäivinä oon ollut paljon koneella, kirjoitellut novellia. Elokuvaa oon yrittänyt katsoa, muttei äiti ole löytänyt tuolta kaapista mitään kiinnostavaa. Harmi, ei se aika nimittäin oikein tunnu enää tän koneenkaan avulla kulkevan. Facebookista ei tunnu löytyvän juttuseuraa, eikä tänne blogiinkaan voi kokoajan olla jotain näpräämässä.
Mutta ei huonoa, jos ei jotain hyvääkin... vai miten se menee? Mun valkosoluarvot on jo 10.8, eli sitä ihan normaalia tasoa, mitä ne ei ole olleet melkeen kahteen vuoteen. Uskomaton fiilis, vaikkei se tarkoitakkaan sitä, että olisin nyt terve tai mun vastutustuskyky olisi nyt normaali. Tai no, kai mä tavallaan olen nyt terve, vaikkei mulle niin ole sanottukkaan ja oon todellakin vielä toipilas. Mutta syöpäsoluja mussa ei enää ole!

cee Silja Ojala

Iiriksen ultra on varmaan 5.8 alkavalla viikolla, sitä ei ole vielä sovittu. Mutta täytyy kyllä sanoa, että enää en kauheasti elättele mitään toiveita siitä varsasta kun kaksi muuta kertaa ei ole onnistunut. Ehkä yritetään ensi kesänä uudestaan, ehkä ei. Sen näkee sitten.
Mutta se on varmaa, että jos nyt ei tiine ole, niin kunhan mä olen kunnossa, aletaan me pollen kanssa treenaamaan ja kun yhteistyö sujuu suunnataan nokka kohti koulukisoja ja miksei estekisojakin.

Helmin mukaan Iiris on ollut nyt kiva ratsastaa, eikä ole eden lihonut tai kunto rapistunut. Huippu juttu, mä nimittäin ajattelin sen olevan jo kamalan läski kun on vain laiduntanut lähes koko kesän.

106. Pikku Info

Lisäsin tuonne sivuihin banneripajan, käykäähän kaikki katsomassa :)

Ja tunnin päästähän tää tyttö poistuu Stadista ja ottaa suunnaksi taas kerran Tampereen. Jännittää, toivottavasti menee matka hyvin.

105. Tampere kutsuu...?

Heippa taas, nyt näin normaalin postauksen merkeissä. Viimepäivinä ei tosiaan ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Oon nyt ruvennut ottamaan hyljinnänestolääkkeen suunkautta, että pääsisin keskiviikkona TYS:iin, mutta saas nähdä kuinka käy... Aamuisin olen pystynyt lääkken ottamaan, mutta se on aiheuttanut mulle iltapäiväksi järkyttävän huonon olon ja oon aina iltapäivällä oksentanut. Iltaisin en sitten ole pystynyt sitä ottamaan ollenkaan ja lääke on pitänyt laittaa letkusta. Lääkettä saisi myös kapseleina, mutta en vielä pysty nielemään sellaisia, kun oon nyt vaan mehua juonut ja pikkuisia määriä viiliä, minkä nieleminen touttaa vaikeuksia. No, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Päivät on kulunut pääasiassa koneella musaa kuunnellen ja facebookkia, sekä blogeja selaillen.

Iiris palaa kotiin, toivottavasti, tälläviikolla. Mahtaa olla poni pulskassa kunnossa, kun on ollut niin paljon ilman liikuntaa ja vaan laiduntanut tän kesän. No, kevyellä liikunnalla kun aloittavat sen liikutuksen niin kyllä se kunto siitä taas nousee.


"Moi kaikki, oon Iiris!"

104. Muistelua

Selailin tänään seuran sivuilta vanhoja kilpailutuloksia ja muistelin kaikkia niitä kisoja missä ollaan Hurrin kanssa oltu. Ajattelin jakaa teidän kanssa muutaman kivan ja ei niin kivan kisamuiston.

 

Seuraestekilpailut 8.11.2009 40cm

Mun ja Hurrin ensimmäiset kisat, joissa sijoituttuiin neljänsiksi. Nämä kisat on erityisesti jäänyt mieleen, koska verryttely oli aika pelottava mun osalta. Olin silloin todella pieni, verkassa ravailin ihan normaalisti ja kun oli oven kohdalla olevassa kulmassa joku vieras poni potkaisi Hurria. Ei, en ratsastanut liian lähelle vaan tämä kyseinen poni tuli takanamme eikä ollut yhtään ratsastajansa hallinnassa. Hurri reagoi tähän vetämällä kunnon pukin, minkä seurauksena minä lensin pää edellä maahan. Pääteltiin äidin kanssa, että Hurri säikähti tästä vielä lisää sillä se painoi maneesin toiseen päähän ja pisti pystyyn sellaisen shown että huhhuh. Se hyppi ja pomppi ja keuli ja sekoili hyvän tovin, kunnes saatiin se kiinni. Mua ei sattunut yhtään, mutta jalustin kolahti naamaan, koska mun naamaa koristi pitkä punainen raita. Hyppäsin vielä yhden esteen, ja tietenkin tämä samainen poni seisoi suoraan esteen edessä vaikka olin kuuluvasti huutanut este ja verryttelyn valovojakin oli asiasta maininnut. No, hevonen väsiti onneksi ajoissa ja sain esteen hypättyä.

Radan olisin halunnut mennä ravissa, mutta arvatkaas ravasiko ponini. No ei. Tultiin kuitenkin neljänsiksi, mikä oli todella hyvin ekoiksi kisoiksi.

Kuva ei ole otettu kisapäivänä, mutta näin pieni olin sillon 2009

 

Seuraestekilpailut 14.3.2010 60cm

Nämä olivat aluekisat, mutta osallistuin seuraluokkaan, omalla tallilla kun järjestettiin. Ehkä yhdet parhaiten menneistä kisoista ja sijoitus oli 2/11. Muuta en näistä kisoista oikeastaan muista.

 

Seurakoulukilpailut 25.4.2010 B-merkin kouluohjelma

Sain jonkun kummallisen päähänpiston osallistua tuohon luokkaan, vaikka ei oltu Hurrin kanssa startattu edes C:merkkiä... Rata ei todellakaan ollut siisti, hevonen ei kulkenut muodossa tai muutakaan, koska taitoa ei ollut. Läpi me kuitenkin päästiin ja oltiin seitsemänsiä prosentein 53,5...

Näin jälkikäteen kyllä hävettää, koska olen saanut parempiakin prosentteja ja olisi todellakin pitänyt aloittaa helpommasta luokasta. Samassa luokassa äiti tuli Hurrilla toiseksi 60,4:llä prosentilla.

 

Seuraestekilpailut 23.5.2010 50cm

Näistä kisoista mulla ei ole enää mitään muuta muistikuvaa että mukaan lähti valkoinen ruusuke, eli sijoitus oli 3/13.

 

Seuraestekilpailut 07.11.2010 50cm

Jälleen kisat joista en oikein muista mitään, mutta hyvin menivät nämäkin, koska sijoitus oli jälleen 3/12.

 

Seurakoulukilpailut 17.4.2011 Helppo C:1 2000

Olin järkevä ja osallistuin helpompaan luokkaan kuin viimeksi. Hurri oli radalla aivan unelma, toimi ja kuunteli kaikkia apujani. Olin todella ylpeä kun sijoituimme kolmansiksi ja saimme jälleen valkoisen ruusukkeen!

 

Seuraestekilpailut 15.5.2011 70cm

Siirryttiin vähän isompaan luokkaan ensimmäistä kertaa. Hurri oli näissä kisoissa aika väsynyt, koska oli ollut edellisenä päivänä kahdella eri ihmisellä valmennuksessa. Sijamme oli 10/13 mutta se ei haitannut yhtään. Tehtiin nollarata ja selvittiin elossa.

Estekilpailuharjoitukset 15.9.2012 80cm
Sairastumisesta seurasi pieni kisatauko ja nämä olivat ensimmäiset kisat sairastumiseni jälkeen. Hyppäsin siis ekan kasikympin ja vaikka toiselle esteelle tuli pudotus, olin niin iloinen sen radan jälkeen. Vaikka ei sijoituttu tai edes tehty nollia, on nämä mun ehdottomat suosikki kisat. Hurri suorastaan lensi esteiden yli ja kuunteli kerrankin mun pidätteitä, mitä se ei yleensä tee. Omaankin ratsastukseen olen erittäin tyytyväinen, pääsin hyppyihin kunnolla mukaan ja muistin myödätä kaikilla esteillä. Valitettavasti näistä kisoista on vain tärähtäneitä kuvia :(

Seuraestekisat 5.5.2013 60-80cm
Taas jäi monet kisat välistä kun leukemia uusi ja nämä kisat sattuivat olemaan silloin kun olin kotona, joten tottakai halusin osallistua, vaikka pohjalla oli vain yksi hyppykerta jossa Hurri oli kuskannut mua 6-0. Kisoissa poni kuitenkin oli niin rauhallinen ja varovainen että ei voi muutakuin ihmetellä. Mua jännitti aika paljon, koska edellisellä ratsastajalla se oli kieltänyt ulos oksereilla. Mun kanssa poni ei kuitenkaan edes epäröinyt hypärä kyseisiä esteitä. Ainoa moka radalla oli, että käänsin yhdeltä esteeltä vahingossa väärään suuntaan ja ylitin lähtölinjan, josta 4vp, mutta mitäs pienistä.

103. Facebook

Sorruin... Nyt löydätte blogin myös facebookista, päivittelen sinne kuulumisia parhaani mukaan :)

Tykkää meistä Facebookissa

Ja laitelkaapa niitä kysymyksiä tulemaan!

102. Mistä teitä lukijoita oikein tulee...

... No Saunalahdelta tietenkin! Ei vaan oikeesti. Arvatkaa vaan kuinka yllätyin tajutessani että teitä on jo 60, ihan oikeesti. Musta jo 30 lukijaa oli paljon, ja nyt mulla on jo puolet enemmän. Huh, en olisi ikiä arvannut että näin montaa ihmistä kiinnostaa mun elämä. Mutta ihan huippuahan tää on!

Kyselin aiemmin teiltä niitä postaustoiveita ja lupailin kovasti toeutella niitä. Moni oli kuitenkin toivonut videopostausta/My Dayta joita en valitettavasti pysty toteuttamaan. Siihen on kaksi syytä:
 a) en pysty puhumaan ja b) mun päiviin ei kuulu kuin telkkarin katselua ja tylsistymistä.

Täällä on muuten aika hienot hoitajan kutsumis napit, eikö?

Eilen mulla oli luuydinnäyte, jonka vastauksia en vielä tiedä. Onko teistä muuten ketään nukutettu? Se ei oikeasti ole niin paha miltä kuullostaa, saat vain sellaista "unimaitoa" ja sua alkaa väsyttää ihan sairaasti. Sitten hups vaan, nukahdat ja heräät heräämössä. Vitsi mä tykkään siitä tunteesta kun se nukutusaine alkaa vaikuttaa!
Muutenkin mulle kuuluu hyvää, oon voinut paremmin, limaa tosin tulee edelleen ja syöminen on mitä on. Parhaimmillaan on mennyt kahdeksan millilitraa jotain viiliä yms. päivässä... Mutta kyllä tää tästä lähtee. Mun makuaistikin on alkanut palailemaan. Alkuun en tuntenut suussa että oliko vesi kylmää vai ei, einkä maistanut mitään. Nyt tunnen kylmän veden ja mansikka jogurtti maistuu mansikalta. Ihanaa!

Sitten seuraavaan asiaan, Iiris on jälleen reissussa. Koska hänen sulhonsa myytiin O´hanalle (vai miten se kirjotetaan?), matkasi Iiris sinne myös. Kolmannen kerran me tänä kesänä yritetään se astuttaa, vaikka vahvasti epäilenkin Iiriksen tiineeksi tuloa. Jos nyt ei onnistu, koetetaan taas ensivuonna. Vielä meillä on pieni varsa tuolla tallilla juoksentelemassa, ihan varmasti on.

Vielä yksi asia, koska teitä lukijoita on tullut niin paljon lisää, ajattelinpa tehdä kysymyspostauksen. Nyt saatte siis kysellä ihan mitä tahansa, vastaan kaikkiin kysymyksiin (en asiattomiin) 23.7.2013 eli tasan viikon kuluttua. Laitelkaahan siis rohkeasti kysymyksiä tulemaan niin saadaan kunnon kysymyspostaus aikaiseksi :)

101. Ystävyydestä

Suurimmalla osalla maailman ihmisistä on ystäviä, ainakin yksi. Ystävät ovat kaikille tärkeä osa elämää, heille voi kertoa asioita, joista vanhemmille ei puhuta, heidän kanssa vietetään vapaa - aikaa jne...

Hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia ja itse voin todeta että minulta heitä löytyy neljä kappaletta. En oikeastaan juurikaan tunne muita ikäisiäni. Tallilla mulla ei ole muita kavereita kuin Julia. Miksi? Koska en yksinkertaisesti uskalla mennä tutustumaan ihmisiin. On monia ihmisiä keihin haluaisin tutustua paremmin, mutta en vain uskalla. Mietin aina, mitä minusta ajtatellaan. Mitä jos minusta ei pidetä? Entä jos vaikutan heidän silmissään ihan idiootilta?

Nykyään mun kaverisuhteisiin vaikuttaa eniten tää syöpä. Mä en voi tavata ketään koulussa, en voi lähteä kaupungille, en voi mennä kavereiden luokse eikä meille voi tulla jos yksikään kaverin perheestä on vähääkään kipeä. Kyllähän se vaatii ystävältäkin paljon, että joutuu aina vain tulemaan mun luo, mutta mä en ikinä voi tulla mihinkään. Toisaalta tässä tilanteessa huomaa ne tosiystävät. Ketkä haluavat edelleen olla mun kanssa ja ketkä lakkaavat pitämästä yhteyttä. Ja toki vaikuttaa myös se, että olen paljon sairaalassa. Uusien ystävyyssuhteiden muodostaminen ei oikeastaan suju kuin facebookin kautta, sähköpostilla tai vaikka puhelimitse.

Joillain ihmisillä on isot kaveri porukat, joillain pienet. Kaikki kuitenkin varmasti viihtyvät omissa porukoissaan. Tästäkin on muodostunut mulle pieni ongelma. Olen ollut niin paljon pois koulusta, että en oikein aluksi meinannut päästä sisälle mihinkään. Varsinkin seiskalla, kun tutustutaan uusiin luokka tovereihin ja muodostui uudet porukat, minä makasin sairaalassa.
Tallilla on vähän sama ongelma, sielläkin ihmisillä on omat kaveri piirinsä, eikä ainakaan mun mielestä ole kovinkaan helppoa päästä "sisälle" johonkin porukkaan tuntematta itseään ulkopuoliseksi. Varsinkaan, kun olen todella ujo ihminen, vaikkei sitä välttämättä heti uskoisi...

Ylempään kappaleeseen viitaten, viihtyisin isommissakin kaveriporukoissa. Haluaisin, että mulla olisi kavereita muuallakin kuin koulussa. Haluaisin tuntea erilaisia persoonia, ihmisä joilla on samoja harrastuksia kuin mulla, hevoset ja valokuvaus. Mietin usein kuinka kiva olisi pyytää tallilla jotakuta tulemaan mukaan maastoon tai vain kentälle ratsastamaan, mutta tulen aina siihen tulokseen etten pyydäkkään. Mietin aina, ei se kuitenkaan tule ja vaan nolaan itseni.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin muhun voi ihan oikeasti ottaa yhteyttä vaikkapa facessa, tutstun tosi mielelläni saman henkisiin ihmisiin. Ja ei, en ole sitä tyyppiä että höpisen vain hevosista koska satun harrastamaan ratsastusta :) 

Mitä te tykkäsitte tämmöisestä vähän erilaisesta postauksesta?



100. Huonepostaus

Ensimmäisenä erikoispostauksena päätin toteuttaa tän huoneen esittelyn, mitä pidätte?

99. Ideasuonet käyntiin lukijat

Avaan blgin auki kirjoittaakseni posatusta kuulumisistani ja satun vilkaisemaan lukijapalkiin. Jäsenet 51. Mitä ihmettä? Jos tuohon lasketaan anonyymit niin onhan teitä kertynyt jo vaikka kuinka monta.

 

Täällä sairaalassa mulla on hyvin aikaa toteuttaa kaikkia erilaisia postauksia, oma pää vaan lyö tyhjää. Hirveä into olisi postata, mutta aihetta ei keksi.

 

Siihen tarvitsen nyt teidän lukijoiden apua. Olkaa niin kilttejä ja lähetelkää ideoitanne tuonne kommenttilootaan. Käyttäkää mielikuvitustanne, sitä löytyy varmasti.

 

Kaikenlaiset ideat on tervetulleita, älkääs jättäkö mua pulaan :)

 



98. Blogiarvostelut

Omaan makuuni blogi on jotenkin liian vaalea. Vaaleanpunaisesta taustasta ei erotu kunnolla vaalea teksti, joten itse vaihtaisin tekstin tummemmaksi. Esittelysivu kirjoittajasta olisi myös hyvä olla, uusia lukijoita varten. Hauskana erikoistuutena on se, että Jutta piirtää tilauksesta kuvia ja tekee bannereita. Muissa blogeissä en tätä piirtämis juttua olekkaan tavannut. Postaukset ovat mukavan pituisia, eikä omaan silmään osunut kirjoitusvirheitäkään. Kaikin puolin siis mukava uusi blogi, liityin lukijaksi.


Betyn tunnenkin ennestään, hänen bloginsa on melko uusi, mutta itse tykkään. Banneri on mielestäni ihanan kesäinen, samoin koko ulkoasu. Tännekkin tosin kaipaisin esittelysivuja niin Betystä, kuin Kolerastakin. Postaustahti on sopiva, mutta postaukset voisivat olla pidempiä ja kuvia voisi löytyä enemmän. Liityin lukijaksi, jään mielenkiinnolla seuraamaan millainen pari Betystä ja Kolerasta kehittyy.

Heinin blgista tykkään ihan älyttömästi, Heini vaikuttaa ihanan avoimelta ja iloiselta ihmiseltä johon voisi tutustua paremminkin. Blogissa mon mukavva ulkoasu, itse en tosin pidä postausten otsikoiden taustasta. Kuvia on paljon ja ne ovat hyvä laatuisia, postaustahtikin on sopiva. Tästä blogista en oikeastaan löydä mtään huonoa... Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan!

 

Emman blgissa on mukavan kesäinen ja persoonallinen ulkoasu, tykkään! Postaukset ovat sopivan pituisia, niitä tulee tasaisesti ja mukana on mukavasti suuria kuvia. Blogeja on mukampaa lukea, kun kuvat ovat suuria, ei tarvitse tihrustaa. Täältä löytyy myös mukavat ja kattavat esittelysivut, joista myös plussaa. En itse liittynyt lukiaksi, mutta jään ehdottomasti seuraamaan.

 

 

 Jennan blogissa olenkin jo lukijana ja tiedän Jennan tallilta. Blogissa on mukavan yksinkertainen ulkoasu, mutta postauksia tulee aivan liian harvoin ja ne ovat toisinaan hieman liian sekavia. Esittelysivuilta löytyy hyvin tietoa  niin Jennasta, kuin blogissa useimmin esiintyvistä hevosistakin. Kuvia on postauksissa sopivasti ja ne ovat aina hyvälaatuisia, siitä iso plussa.

 

Julian blgin banneria en saanut kopsattua tähän, mutta kysessä on kuitenkin aika uusi blogi. Ulkoasu on omaan makuuni aivan liian sekava, eivätkä tausta ja anneri soinnu yhteen. Postaustahti heittelee näin kesällä, mutta kuvia on paljon ja ne ovat hyvälaatusia. Blogin olis hyvä olla leveämpi ja kuvien isompia, jotta lukeminen olisi helpompaa.

 

 Lauriinan blogissa ihastuin ensimmäisenä ulkoasuun ja banneriin, jo niiden perusteella voisi liittyä lukijaksi. Postaukset ovat pitkiä, tosinaan ehkä hieman sekavia. Suuria kuvia löytyy melkeinpä jokaisesta postauksesta. Blogista löytyy kattavat esittelysivut niin ponista kuin ratsastajastakin. Lisäksi mielenkiinnon herätti Komeetan mielenkiintoinen rotu. Tykkään blogista kovasti ja liityin lukijaksi.

 

 

 Pauliinan blogista tykkäsin älyttömästi ja liityin lukijaksi! Ihania kuvia joissa on hyvä laatu, upea ulkoasu. Tykkääntykkääntykkään! En oikeastaan löydä tästä mitään negatiivista. Postaukset on sopivan pituisia, rakastan noita kuvia. Muuta en osaa sanoa kuin että käykää ehdottomasti katsomassa!

 

 

 Venla vaikuttaa bloginsa perusteella myös tutustumisen arvoiseltä ihmiseltä. Banneri on hieno, sopii hyvin ulkoasuun. Postauksia tulee sopivaan tahtiin, kuvia löytyy, esittelysivut ovat kattavat. Kirjoitusvirheitä en itse blogista löydä ja tykkään kovasti Venlan tyylistä kirjoittaa. Olen itse blogissa jo lukijana ja suosittelen kyllä liittymään. Taaskaan en löydä mittän huonoa sanottavaa...

 

Sonjan blogin banneria en myöskään saanut tähän. Blogissa on  mukavan yksinkertainen ulkoasu, mutta pidän enemmän bannerista jossa on kuvia. Postauksia tulee aivan liian harvoin ja kuvia on aika vähän. Otahan Sonja itseäsi niskasta kiinni ja postaile usemmin niin keksin jotain sanottavaa :DD

 

 Kristan tunnen tallilta ja olen blogissakin lukijana. Ulkoasu ja banneri ovat ihanat(bannerissa on hurri ja iiris xDD) Postaus tahti on toisinaan aika harva, mutta teksti on laadukasta eikä kirjoitusvirheitä löydy. Niin Kristasta kun hepoista löytyy kattavat esittelysivut, kuvat ovat hyvälaatuisia ja sopivan isoja. Blogiin on selvästi panostettu, suosittelen ehdottomasti.

 

Noniin, tossahan nuo nyt tuli. Huomasin tätä tehdessäni, että oon tosi huono arvostelemaan muiden tekeleitä, joten toivon että ette pahastu mielipiteistäni. Kertokaahan mitä piditte.

 

Muuten, alempaan postaukseen lisään vain, että ei se Iiris ollut kantavana...

 

 

 

 

 

97. Ikävä

Mitä ihmettä, teitä on jo yli 50 + anonyymit??

 Ihan huippua, nyt jotain erikoipostausideoita kehiin!

Tänään oli valkosolut jo 2,1 eli parempaan päin mennään. Mullakin on taas eilisestä parempi olo ja nytkin kirjottelen teille ihan tietokoneella, mitä en oo aikoihin jaksanut tehdä. Maanantaina otetaan luuydin, ja sitten ruvetaan miettii koska palaan TAYS:iin. Eilen pystyin syömään, tai siis juomaan enemmän kuin aikoihin. Puoli lasia vettä ja jonkinverran mehua. Kaikki pysyi sisällä! Paksua limaa syljen edelleen, mutta sekin on vähentynyt. Liman eritys tarkottaa, että limakalvot korjautuu.
Ja tänäänhän myös selviää, onko Iiris kantavana vai ei,

Mulla on ihan hirveä ikävä Hurria ja Iiristä, en oo ikinä ollu niistä erossa näin pitkää aikaa. Aina kun nään niistä kuvia muiden blogeissa tai ajattelen niitä, alan väkisin itkeä. Oon vasta täällä sairaalassa huomannut, kuinka tärkeitä ne riiviöt mulle oikeesti on. Kotona ollessa on niin selvää, että tietty pääsen ratsastamaan jne. Vaikka en oo päässyt Iiriksen selkään niin paljoa ja tuntuu että muut menee sillä paljon enemmän, se on silti mulle todella tärkeä. Me ollaan  tehty sen kanssa niin iso työ, se ei enää riehu ja on hyvässä kunnossa. Nyt kun oon täällä, tuntuu että kaikki työ valuu hukkaam...
Ja Hurri, tänä aikana kun mun sairaus uusi, oon oppinut ratsastamaan sitä ihan eri tavalla. Oon saanu sen toimimaan niinkuin haluan ja se tunnistaa mut kun haen sitä.
Kun joskus mietin, mitä mun elämä olisi ilman noita kahta, vastaus olisi ei mittän. En mä saa hevosta menemään peräänannossa aina kun ratsastan, mutta ei se ole mulle tärkeitä. Mulle tärkeintä on se, että molemmilla, niin ihmisellä kuin ponilla on rentoa ja hauskaa. Se muoto tulee sieltä sitten kun on tullakseen.
Joskus mä haaveilin vaan kisaavani esteitä kansallisella tasolla ja että mulla on joku huippuhevonen. Nyt en enää tiedä, onko se kisaaminen mulle se ykkösjuttu. Mä olen jo voittaja, mä elän jo mun unelmaa. Mulla on kaksi täydellistä ponia joita rakastan yli kaiken, ehkä kohta kolme. Miksi vaihtaisin sen tavoitteelliseen treenaamiseen? Hurrihan on sitäpaitsi jo 20v. ja Iiris ei edes ole kovin lahjakas hyppääjä, eikä se edes haittaa mua.

Teistä lukijoista ei varmasti kukaan osaa täysin kuvitella miltä musta tuntuu, varsinkaan kun kirjoitan näin sekavasti. Mutta mä ikävöin noita poneja niin paljon, että luultavasti vaan itkeä pillitän kun taas pääsen tallille. Mä en oikeastaan edes ymmärrä, miksi ikävöin eniten juuri poneja. Eikö mulla piäisi olla ikävä kotia, perhettä ja kavereita? Ikävöin niitäkin, mutta en puoliksikaan yhtä paljon... Onko mussa joku vialla? Tuskin, Hurri ja Iiris vaan on mulle kaikki, ihan kaikki enkä mä selviäis ilman niitä.

Blogiarvostelut koetan toteuttaa tän viikon aikana, vaikka viikonloppuna, joten blogeja voi vielä laitella. Lisäksi uutta ulkoasua on tulossa ehkä tän viikon aikana.

Huh, tulipa paljon asiaa, ja sekava postaus.. No toivottavasti jaksoitte lukea tän romaanin!