Erikoispostaus: Sairaudestani

Ajattelin nyt siis kirjoittaa ihan kunnon postauksen mun sairaudesta ja siitä, mitä kaikkea mä olen käynyt läpi.

Suurin osa tätä blogia jo pidempään lukeneista tietääkin, että mulla on syöpä. Tarkemmin sanottuna se on leukemia ja siitäkin tarkennettun Akuutti Myeloinen Leukemia (AML).
Leukemia todettiin mulla 26.9.2011 eli seiskaluokan alussa. Sitten lähdettiin TAYS: iin ja heti seuraavana päivänä mulle aloitettiin ensimmäinen sytostaatti hoito. Eka jakso sairaalassa oli todella rankka, koska sairastuin samalla keuhkokuumeeseen ja jouduin teho-osastolle hengityskoneeseen. Keuhkokuumeen saaminen taas johtui siitä, että sytostaatit laskee vastustuskyvyn ja olin jo valmiiksi vähän flunssainen.

Näitä sytostaattikuureja mulla oli kuusi ja jokainen kesti 5vrk. Mutta sairaalassa olen joutunut viettämään aikaa paaaaljon enemmän. Jokaisen sytostaatin jälkeen kului viikko, mulle nousi kuume vastustuskyvyn puutteen vuoksi ja lähden taas sairaalaan ja siellä olin niin kauan, että vastustuskyky nousi hieman ylemmäs. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan kohonnut normaalille tasolle. Se johtui siitä, että syostaatit ns. sammuttivat luuytimeni. Se siis lakkasi tuottamasta minkäänlaisia soluja. Siksi mulle tiputettiin usein punasoluja ja trombosyyttejä eli verihiutaleita.
Sytostaattien seurauksena multa lähti hiukset kokonaan, samoin ripset. En käynyt koulua ollenkaan, koska ei ollut vastustuskykyä ja olin melkein yhtenään sairaalassa. Opiskelin siis melkein koko 7.lk:n kotona ja keskiarvoni oli silti 8.2...

Sytostaattia...

Mulla oli todellakin rankkaa, enkä olisi jaksanut niin hyvin ilman tiettyjä henkilöitä (vanhempia ei lasketa...), nimittäin Juliaa ja Hurria. Hurrilla mää sain käydä päivittäin ratsastamassa, Kati oli aina laittanut sen mulle valmiiksi koska en saanut mennä talliin enkä maneesiin. Ratsastelin Hurrilla siis ulkona, kävin maastoilemassa tai vain taluttelin. Kävin ponin luona niin usein, että nykyään se tulee mua vastaan tarhassa ja nostaa päänsä heti kun kutsun sitä.
Julia taas tuli käymään meillä aina kun se vain oli mahdollista ja mä pystyin juttelemaan sen kanssa ihan msitä vaan, ja pystyn vieläkin. Eikä se, että Julia on mua nuorempi haittaa yhtään. Me käytiin yhdessä tallilla, Vapputorilla Tampereella ja kerran Julia jopa sai tulla moikkaamaan mua TAYS:iin.

Noiden lisäksi yksi kivoista asioista on ollut peruukki, joka on mulla yhä tallessa. Peruukin sain siksi, että olisin muuten kuljeskellut kaljuna tai huivipäisenä ulkona, eikä se tietenkään käynyt päinsä...

Peruukki

Oma tukka heinäkuussa

Periaatteessa Iiriksen tulo meille on mun sairauden ansiota, koska jos en olisi sairastunut, meille ei olis tullut ikinä mieleen hankkia kesäksi toista ponia, saati sitten ostaa toista ponia.

Nyt mä en enää käy sytostaateilla, koska ne loppui maaliskuussa. Jee! Mä käyn kuitenkin seurannassa, eli luuydinnäytteessä. Siitä selviää, missä tilassa se tauti on, sillä sen kuuluisi olla ns. "Lepotilassa" eli remissiossa. Terveen papreita en kuitenkaan ole vielä saanut, sillä ne saa vasta kun on kulunut viisi vuotta eikä tauti ole uusinut.

Eka ratsastus sairastumiseni jälkeen