80. Mahtava ponini

Eilen vietinkin ihan koko illan tallilla. Saavuttiin sinne jossain kahden kieppeillä, äiti laittoi ponin kuntoon ja minä sitten selkään.
Hurri oli ratsastaessa aivan unelma, ja ihan harmittaa kun ei tullut kameraa mukaan. Äitin kännykässä on videoita, mutta en saa niitä koneelle. No kuitenkin, aloitettiin Hurrin kanssa työskentely ympyrällä, missä tehtiin paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä kootun- ja keskikäynnin välillä. Poni toimi todella hyvin, mitä nyt pysähdykset alkoivat vähän tympiä. Ravissa tehtiin aika samoja juttuja, siirtymisiä ja sellaista. En oikeastaan enää edes muista! Hurri kulki edelleenkin hyvässä muodossa, eikä yhtään liian lujaa. Keskiravitkin onnistuivat oikein hyvin.
Laukassa se paketti sitten levähti käsiin, mutta mitäs pienistä. Saartiin kuitenkin pieniä pätkiä ihan hyvääkin laukaa molempiin suuntiin.
Käveltiin hetki, jonka jälkeen mentiin ravissa avoja molemmilla pitkilläsivuilla. Tässä kohtaa alkoi poni liikkua niin hienosti, etten ole ennen semmoista nähnytkään (muuta kuin itseäni paljon taitavammilla). Katikin siinä hengaili, ja kehui Hurrin menoa. Hyvä Poni :)
Avojen jälkeen heitettiin satula veks, loppuverkkailin ilman satulaa ja kävelin oikein pitkät loppukäynnit.


Viisasta porukkaa....??

Ratsastelun jälkeen sain sitten päähäni, että jään illaksi tallille kuvailemaan tunteja. Äiti kävi kotoa hakemassa Annin kanssa tukin maastokoetta varten ja toi samalla mulle kameran, banaanin ja mehua. Itse soitin Julialle, joka tulikin mun seurakseni sinne tallille. Tallilla meidän seurassa olivat myös Aino ja Alisa, jotka esiintyvät myös tuossa kuvassa...
Ei me oikeastaan mitään järkevää tehty, odoteltiin maastossa oljoiden saapuvan tallille, että päästään katsomaan kun hyppäävät meidän hienon halonhakkuupölkyn ylitse, kuvailtiin yms.

Tänään oli ohjelmassa Hesan reissu, jonka vuoksi herätyskello soi 4.30 ja lähtö oli kuudelta. HYKS:iin löydettiin helposti, mutta lastensairaalassa oltiin ihan hukassa. Se oli aivan valtava paikka, mutta hieno kyllä. Löysimme kuitenkin lopulta osaston K10, jossa me tavattiin osaston ylilääkäri. Hänen kanssaan sitten jutusteltiin hyvä tovi kantasolusiirrosta ja sen jälkiseurannoista yms. Päälimmäisenä mieleen jäi varmaankin se käänteishyljintä asia, jota en oikein osaa teille selittää.  Hyljinnän oireet voivat kuitenkin olla hyvinkin vakavia. Se ns. ilmenee kolmessa paikassa; maksassa, iholla ja suolistossa. Käänteishyljintäreaktoit voivat siis olla mm. ihottumaa, ripulia, maksan tointaan liittyviä asioita... Ne kestävät muutamasta päivästä muutamaan viikkoon ja lääkkeillä pyritään lievittämään.
Kuukausien tai vuosien päästä kantasolusiirrtosta voi sitten tulla aivan toisenlaisia reaktoita (en enää muista sitä hienoa nimeä), esim. reuman tapaisia oireita. Lääkärin hyvä esimerkki oli, että nythän reisilihakseni on ihan pehmeä, kuten kaikilla. Siitä saattaa kuitenkin tulla semmoinen kova ja kumimainen... Nämä myöhäisemmätkin reaktiot ovat ohimeneviä ja ne saadaan lääkkeillä hoidettua. Mitään pikkujuttuja ne eivat kuitenkaan aina ole, se on täysin yksilöllistä.
Lisäksi tulen saamaan kantasolusiirron esihoitojen aikana ja varmaan myös näiden reaktioiden hoidossa paaaaljon kortisoonia, mikä taas aiheuttaa luukatoa, sitä aiheuttaa vähän myös se, että en sairaalassa jaksa kuin maata. Luukadon vuoksi on ratsastus kielletty kantasilusiirron jälkeen määrittelemättömän ajan. Se harmittaa ihan pirusti, mutta on se kielto kuitenkin aiheellinen. Mun luista tulee niin hauraat, että ne saattavat murtua ihan itsestään tai kun minä istun tuoliin. Aika pahaa jälkeä tulisi siis sieltä hepan selästä pudotessa... Nyt täytyy ratsastaa vaan mahdollisimman paljon, ennen kesää.
Mikäänhän ei näistä ole ikuista, vaan kaikki korjaantuu ajallaan. Onneksi. Eikä kukaan tiedä, miten juuri mun elimistön reagoi uusiin kantasoluihin. Toivotaan, että selviän mahdollisimman vähällä.
Toivotaan, että saatte jotain selvää tästä selityksestä, kysyä saa jos on kysyttävää. Vastaan tosi mielelläni kommentteihin.