76. Manuilua

Tänään pääsin näin päiväksi kotiin, illalla lähden takaisin TAYS:iin. Huomisesta ei okein vielä tiedetä, mutta ainakin päivän olen kotona. Se on oikeestaan ihan veriarvoista kiinni, mutta viimestään lauantaina ne mut kotiuttaa. Kisat on ulkona, ellei tule talvi (toivotaan siis ettei tule). Joten mulla on nyt siis ihan mahti fiilikset.

Lähdettiin äidin kanssa tallille jossain kahden maissa, kun neljältä alkoi tunnit. No, siellä oli sitten kengittäjä Hurria kengittämässä, ja se sanoi että kestää ainakin tunti. Totesin siinä sitten, että mä haluan ratsastaa mutten jaksa turhan panttina istua pihalla tuntia, tai vähän reilua tuntia. Soitimme, tai äiti soitti Annille ja Anni sanoi että voin lainata Manua.
Aluksi vähän hirvitti, kun ulkona oli niin kova tuuli enkä Manulla ole mennyt kuin joskus kauan sitten. Poni kuitenkin yllätii positiivisesti! Aloitettiin työskentely ympyrällä ihan käynnissä. Tein pysähdyksiä ja peruutuksia, jotka sujuivat oikein kivasti. Oikealle Manu oli todella paljon jäykempi, joten sitä kierrosta työstettiin enemmän. Hetki mentiin ravia molempiin suuntiin, koottiin ja pidennettiin. Oikein mukavasti poni toimi, varsinkin kokoaminen sujui ihan mieletömän hyvin.
Sitten treenattiin väistöjä molempiin suuntiin käynnissä. Oikealle Manu väisti yllätyksekseni todella hienosti, jopa paremmin kuin vasemmalle. Ravissakin kokeiltiin muutamat väsitöt, ja hyvinhän nekin onnistuivat!
Laukkaa ei menty paljoa, muutama kierros ympyrällä suuntaansa, sekä vähän voltteja.
Mistään hienosta muodosta yms. ei meidän ratsastuksessa ollut tietoakaan, mutta itse olen oikein tyytyväinen niin omaan kuin poninkin suoritukseen. Manu kulki koko ajan rennosti, eikä säikkyillyt yhikäs mitään. Ja oli niin ihanaa päästä ratsastamaan pitkästä aikaa.

Ratsastuksen jälkeen istuskelin jonkin aikaa tallin ovella odottelemassa äitiä ja juttelemassa Julian kanssa puhelimessa siitä, josko se pääsisi huomenna meille. Kun äiti sitten tuli takaisin, pyysin sitä tuomaan mulle Hurrin rapsuteltavaksi, kun kengittäjä oli lopulta saanut sille uudet kengät. Siinä todellakin kesti se tunti... Rapsuttelin siinä hetken Hurria, jota ei oikeastaan kiinnostanut muu kuin ruoka, jonka jälkeen lähdettiin kotiin.

Maanantaina lähdetään sitten viemään Iiris astutettavaksi, toivotaan että tulee tiineeksi ja saadaan ensvuonna pieni varsa tänne arkea piristämään.
Huomenna jos saan olla yön pe-la kotona, olen menossa estevalkkaan 20-21 missä olen ennenkin ollut, mutta siitä lisää jos onnistuu. Jokatapauksessa saatte huomenna nauraa, kun ohjelmassa olisi hyppäämistä, joka on multa varmaan ihan hukassa. Kääk!