111. Kuulumisia taas vaihteeksi

HUOM// Muokkaus blogissa meneillään mutten tahdo silti piilottaa sitä, joten älkää järkyttykö nykyisestä ulkoausta; se ei tullut jäädäkseen

Hyvän otsikon keksiminen on muuten todella vaikeaa, mä en ainakaan loista siinä lajissa...

No mutta, mulle kuuluu taas parempaa. Oon päässyt ulkoilemaan nyt muutamana päivänä, eilen olin ulkona 45min ja tänään 50min. Onneksi vielä on kesäiset kelit, pääsen mäkin vähän nauttimaan auringosta ja lämmöstä.
Ulkoilun lisäksi mä olen katsellut kauhuleffoja netflixisistä. Eilen tuli katsottua Slither, se oli ihan hyvä, ennemmin tosin ällöttävä kuin pelottava. Tänään katsoin sitten Skinwalkerin, The Breedin ja osan Poltergeistia. Skinwalker oli ihan mieletön, hyvin jaksoi kattoa loppuun, mutta ei sekään ollut kovin pelottava, enemmänkin vaan raaka ja siinäkin oli onnellinen loppu. Plääh. The Breed oli mahtava! Se oli oikeesti pelottava joissain kohdissa ja ne hullut koirat...! Ja kerrankin elkouva ilman onnellista loppua; koirat jäi ihmiset kuoli kaikki. Tykkään! Poltergeist taas oli niin tylsä, etten kattonut loppuun.
Mun on ilmeisesti vaikeeta löytää tarpeeks pelottava elkouva, joka ei kuitenkaan oo k-18 koska äitin mielestä noi kaikki oli kamalia. Ikäraja oli sen 15.

Huomisesta tulee huippu päivä, Julia tulee käymään täällä mun viihdykkeenä, enkä malta odottaa. Ei olla moneen kuukauteen nähty.
Lisäksi keskiviikkona tänne sairaalan pihaan tulee tivoli ja mäkin pääsen tekee jotain kivaa. Mahtavaa!

Eiliseltä

Mullahan on nyt kahden tunnin nestetauot, meillä on sopimus, että heti kun saadaan ne venymään neljään tuntiin tää tyttö lähtee käymään tallilla. Siis Aramaraan kattomaan poneja. Ette arvaakkaan kuinka mä ootan sitä päivää.
Yli kaksi kuukautta on siitä kun viieks oon edes ratsastanut. Mahdanko mä enää edes osata...

Ja vielä yksi mahtavanupea uutinen: Mä olen TERVE, ainakin periaatteessa! Mun kehostani ei enää löydy syöpäsoluja. Ei enää sytostaatteja, ei enää hiustenlähtöä ja järjetöntä pahaa oloa. Enää kun saatais mun suu kuntoon, että pystyisin syömään niin olisin jo melkeen kotikunnossa. Nythän mun suu on vielä niin rikki etten niitä lääkkeitä voi suunkautta ottaa, että ne pitää mut vielä täällä.
Mutta periaatteessa mä siis olen nyt terve! Ainakin sen syövän osalta! Ja ihan vaan sen kunniaksi mä olen päättänyt uudistaa tän blogin ulkoasun täydellisesti, jos joku haluaa auttaa niin apu kelpaisi uuden bannerin muodossa.