112. Ystävyys on kultaa

Tästä päivästä mulla ei oikeastaan ole muuta kerrottavaa, kuin että Julia kävi täällä mua moikkaamassa. Oli niin upeeta ja ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa.
Ei haitannut yhtään, etten oikein pystynyt puhumaan, kirjoittelin vihkoon ja muutaman sivun verran tuli siinä juteltua.
Me ei oikeastaan tehty mitään erikoista, juteltiin, istuttiin parvekkeella ja räpsittiin kuvia siinä sivussa.
Aina ei tajua, kuinka tärkee ihminen Julia mulle on, mutta nyt kun ei olla aikoihin nähty, sen taas huomaa. Mulla on sitä jo nyt ikävä, vaikka tunti sitten just nähtiin.

Toivon niin paljon, että Julia pystyy vielä toistekkin tulemaan tänne, vaikka koulut kohta alkavatkin. On vaan saatava sovittua joku viikonloppu, että ehdittäis olemaan yhessä vähän kauemmin. Nyt kun ehdittiin olla yhdessä vain tunnin, se tosin tuntui vaan muutamalta minuutilta.

 

Lisäksi sain tänään uuden paidan, joka näkyy kuvassa. Se on Himokselta ostettu Haloo Helsingin paita. Tykkään!