134. True koulutuupparit

Toissapäivänä mulla oli taas kotiloma, joten eikun vaan tallille ratsastamaan. Oli taas aivan huippupäivä, kiitos kananugetti Iiriksen.
Laitumelta hakiessa neiti tuli melkein ravissa vastaan, oikein lupaava alku. Hoitaessa sain kokoajan olla kiskomassa sitä pois jostain ruohotupsuilta. Iiris ei tuntunut millään käsittävän, että se ei voi kokoajan olla syömässä.

Alkukäynnit kävin kävelemässä tiellä ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, Iiris osasi siellä käyttäytyä. Yleensä käyntikin on sen kanssa pelkkää tanssahtelua, mutta nytpä me käveltiin ihan rauhassa. Hieno poni! Ainoa pelottava asia oli kyltti... Mutta ei tamma sitäkään kytännyt kuin pienen hetken.



Kentällä sitten tuuppailtiin koulua, pääasiassa pyörittiin ympyröillä. Aluksi työstettiin käyntiä molempiin suuntiin hetki. Iiris tuntui heti aluksi aika hitaalta pohkeelle, joten sitä sai olla vähänväliä muistuttelemassa siitä, että nyt pitäisi edetä.
Ravissakin aluksi pyrin vain siihen, että liikutaan tarpeeksi reippaasti eteenpäin. Tehtiin vähän myös kokoamisia ja lisäyksiä. Kokoaminen sujuu Iirikseltä nykyään tosi hyvin, mutta tuon pidennyksen kanssa saa tehdä vielä töitä. Sitäkin kuitenkin saatiin yksi hyvä pätkä irtoamaan.
Käveltiin vähän ja ruvettiin treenailemaan väistöjä. Oikealle väistätin vasemmalla pohkeella, joka oli Iirikselle hankalampaa, sillä se on vasemmalle aivan tolkuttoman jäykkä. Ihan hyviä väistöjä sieltä kuitenkin irtosi ja olin tyytyväinen poniini. Vasemmalle väistöt sitten onnistuivatkin paljon paremmin.



Laukkaa otettiin ympyrällä molempiin suuntiin, muttei tehty mitään ihmeellistä tehtävää. Enemmänkin haettiin taas sitä eteenpäin pyrkivyyttä. On muuten pakko kehua, miten sen ponin laukka on kehittynyt tässä vuoden aikana! Nyt sen laukka on sellaista tarmokasta ja sen nostaminen on helppoa. Iiriksen tullessa meille, laukan kanssa oli paljon enemmän ongelmia.

Ratsastuksen jälkeen Iiris oli jotenkin ihana, kun sitä alkoi kamalasti kutittamaan kyljestä, eikä raukka ylettynyt ite raaputtamaan. Minä sitten raaputin sitä kylkeä, ja poni tykkäsi ilmeisesti aika paljon siitä, koska se olisi kovasti itse sitten rapsuttanut mun kylkeä samalla. Sillä tavalla siis, miten hevoset rapsuttavat toisiaan. Kävi kieltämättä Iiristä sääliksi, kun toinen olisi halunnut olla kiltti ja mä jouduin sitä sitten kieltämään. On ne hevosen hampaat vaan senverran kovat, ettei kiitos mun kylkiä tarvitse rapsutella niillä...



Huomenna mennään Julian kanssa vähän hyppäämään Iiriksellä. Tai no, Julia sillä varmaan enemmän hyppää, mutta aion mäkin muutaman hypyn... Ja sunnuntaina olisi sitten heillä ohjelmassa estekisat ihan tuolla omalla tallilla luokassa 60cm. Arvostelu oli muistaakseni se A10 tai miten se kirjotetaankaan, eli kaikki puhtaat radat sijoittuu tai jotain? Pidetään siis sormet ja varpaat pystyssä, että Iiris osaa käyttäytyä!