63. Mun ponilla on ongelma

Niin, Hurrilla on tässä viimeaikoina ollut ehkä hieman liikaa vauhtia. Eilen kun oltiin Julian kanssa yhdessä ratsastamassa, ei poniin saanut mitään kontrollia. Tehtiin isoa ympyrää, kun kentällä ei muuta vinut tehdä, kun siellä oli jostain syystä autoja..? Niin, Hurri yritti yhtenään juosta alta, mitkään pidätteet ei mennyt läpi. Pysähtyminen onnistui vain toinen käsi harjaan ja toinen pidättää - periaatteella. Laukassa poni ei meinannut pysyä lapasesta ollenkaan, kaahasi vain pää ylhäällä.
Siinä mulla paloi pinna, ja jatkettiin käynnissä jalustimet kaulalla. Tehtiin pysähdyksiä, ja mahdollisimman lyhyttä käyntiä. Tämä alkoi neljän kierroksen jälkeen sujua, ja sain ponin rentoutumaan hienosti. Sitten kun ravailtiin loppuravit, liikkui Hurri jo todella hienosti!

Tänään me käytiin ponien kanssa maastossa, äiti Iiriksellä ja mä Hurrilla. Oli ihana reissu, Iiris ei hölmöillyt mitään. Hurrilla tosin sitä virtaa taas piisasi, ja takaisin tullessa tuli äitille todettuakin että : "Kohta lähtee..." ja "Mä en tiiä pysäähtyykö tää jos me laukataan". Eipä ole aiemmin meillä Hurrin kanssa tuollaisia ongelmia ilmennyt... No, jospa sillä vaan on kevättä rinnassa? Hyvä asia oli kuitenkin se, että Iiris ei sählännyt yhtikäs mitään, vähän säikähti jotain roskaa, sitäkin tosin siksi että Hurri pelästyi sitä ja otti kunnon lähdöt. Nopeasti ponin kuitenkin sai hallintaan, eikä mitään ihmeempiä käynyt.

Tänäänhän on sitten ne Heppamessut, mihin mä en taaskaan pääse. Tuntuu että kaikki muut on siellä messuilla, paitsi mä. Viimevuonna oli ihan sama juttu. En ole siis ikinä käynyt tuolla, olen kuullut vaan puheita. Voitte varmaan arvata, kuinka paljon harmittaa, me oltais tänävuonna nimittäin menty sinne, jos tää syöpä ei olis uusinut...
Mutta onnkesi mulla on mailman ihanin paraskaveri Julia, joka on luvannut ostaa mulle sieltä jotain, kun tuuppasin rahani ja kamerani sen mukaan.