97. Ikävä

Mitä ihmettä, teitä on jo yli 50 + anonyymit??

 Ihan huippua, nyt jotain erikoipostausideoita kehiin!

Tänään oli valkosolut jo 2,1 eli parempaan päin mennään. Mullakin on taas eilisestä parempi olo ja nytkin kirjottelen teille ihan tietokoneella, mitä en oo aikoihin jaksanut tehdä. Maanantaina otetaan luuydin, ja sitten ruvetaan miettii koska palaan TAYS:iin. Eilen pystyin syömään, tai siis juomaan enemmän kuin aikoihin. Puoli lasia vettä ja jonkinverran mehua. Kaikki pysyi sisällä! Paksua limaa syljen edelleen, mutta sekin on vähentynyt. Liman eritys tarkottaa, että limakalvot korjautuu.
Ja tänäänhän myös selviää, onko Iiris kantavana vai ei,

Mulla on ihan hirveä ikävä Hurria ja Iiristä, en oo ikinä ollu niistä erossa näin pitkää aikaa. Aina kun nään niistä kuvia muiden blogeissa tai ajattelen niitä, alan väkisin itkeä. Oon vasta täällä sairaalassa huomannut, kuinka tärkeitä ne riiviöt mulle oikeesti on. Kotona ollessa on niin selvää, että tietty pääsen ratsastamaan jne. Vaikka en oo päässyt Iiriksen selkään niin paljoa ja tuntuu että muut menee sillä paljon enemmän, se on silti mulle todella tärkeä. Me ollaan  tehty sen kanssa niin iso työ, se ei enää riehu ja on hyvässä kunnossa. Nyt kun oon täällä, tuntuu että kaikki työ valuu hukkaam...
Ja Hurri, tänä aikana kun mun sairaus uusi, oon oppinut ratsastamaan sitä ihan eri tavalla. Oon saanu sen toimimaan niinkuin haluan ja se tunnistaa mut kun haen sitä.
Kun joskus mietin, mitä mun elämä olisi ilman noita kahta, vastaus olisi ei mittän. En mä saa hevosta menemään peräänannossa aina kun ratsastan, mutta ei se ole mulle tärkeitä. Mulle tärkeintä on se, että molemmilla, niin ihmisellä kuin ponilla on rentoa ja hauskaa. Se muoto tulee sieltä sitten kun on tullakseen.
Joskus mä haaveilin vaan kisaavani esteitä kansallisella tasolla ja että mulla on joku huippuhevonen. Nyt en enää tiedä, onko se kisaaminen mulle se ykkösjuttu. Mä olen jo voittaja, mä elän jo mun unelmaa. Mulla on kaksi täydellistä ponia joita rakastan yli kaiken, ehkä kohta kolme. Miksi vaihtaisin sen tavoitteelliseen treenaamiseen? Hurrihan on sitäpaitsi jo 20v. ja Iiris ei edes ole kovin lahjakas hyppääjä, eikä se edes haittaa mua.

Teistä lukijoista ei varmasti kukaan osaa täysin kuvitella miltä musta tuntuu, varsinkaan kun kirjoitan näin sekavasti. Mutta mä ikävöin noita poneja niin paljon, että luultavasti vaan itkeä pillitän kun taas pääsen tallille. Mä en oikeastaan edes ymmärrä, miksi ikävöin eniten juuri poneja. Eikö mulla piäisi olla ikävä kotia, perhettä ja kavereita? Ikävöin niitäkin, mutta en puoliksikaan yhtä paljon... Onko mussa joku vialla? Tuskin, Hurri ja Iiris vaan on mulle kaikki, ihan kaikki enkä mä selviäis ilman niitä.

Blogiarvostelut koetan toteuttaa tän viikon aikana, vaikka viikonloppuna, joten blogeja voi vielä laitella. Lisäksi uutta ulkoasua on tulossa ehkä tän viikon aikana.

Huh, tulipa paljon asiaa, ja sekava postaus.. No toivottavasti jaksoitte lukea tän romaanin!

96. Linkkaa blogisi ja muuta

Ajattelin tämmöisen linkkas blogisi jutun pistää pystyyn täällä hesassa kun on aikaa. Sinun ei siis tarvitse olla blogin rekisteröitynyt lukija, linkität vain blogisi parin viikon kuluessa. Arvostelen kaikki blogit ja liityn lukijaksi jos tykkään.

Muitakin erikoispostaUstoiveita saa laitella, ettei blogi kuole kasaan. Täytyy myös varmaan pahoitella kuvien puutetta, mutta en vaan jaksa latailla niitä tässä kunnossa.

Mulla on taas mennyt ehkä vähän huonommin, en tiedä. Kipulääkkeiden takia on niin epätodellinen olo. Mun alahuuli on ihan valtava pallo ja suu on kipeä... Nyt en jaksa kirjoittaa enempää, joten heippa.

95. Bloglovin yms.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/7132171/?claim=ky4wswfkkhw">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Mäkin nyt sitten liityin tuonne, kun oon niin monesta paikasta lukenut, että toi lukijat palkki olis häviämässä. Kaikki siis vaan meitä seurailemaan!

Mun suu on ollut pitkään aivan mielettömän kipeä, en pysty puhumaan kunnolla ja syljen yhtenään sellaista paksua kellertävää limaa. Se sylkeminenkin sattuu! Lisäksi mun naama, huulet, kieli, silmät kaikki ihan turvoksissa. Kipulääkkeenä mulle menee morfiinia nopeudella 3millia tunnissa ihan vuorokauden ympäri.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että mulla on ollut jo vähän ihan pientä käänteishyljintää; ihottumaa ja jalkapohjien ja kämmenten punoitusta. Jee!

Tänään ja eilen oon jutellut tosi paljon Julian kanssa tekstaillen. On ihanaa kun on sellainen ystävä, jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan, jakaa kaikki ilot ja surut. Muisteltiin yhdessä kaikkia meidän puuhia ja hihiteltiin kumpikin tahollamme mm sille, kuinka kesällä ollessani Julian mökillä, hän onnistui lukistemaan itsensä ulkohuussiin! Julia siellä sitten huuteli mua, mutta mä luulin sen huutavan koiraansa, eli en tajunnut mitään :D
Joskus me kesällä haluttiin mennä haikselle uimaan, mutta ei saatu... Lähdettiin sitten rantaan vaatteetpäällä ottamaan aurinkoa ja mentiin myös vaatteetpäällä uimaan, kotona todettiin, että me kaaduttiin!
Tällaisten pienten asioiden muistelusta tulee vaan niin hyvä mieli täällä kaiken kurjuuden keskellä. Julia vaan aina jaksaa mua piristää. Suukipukin unohtui hetkeksi.

Lisäksi tein tänään kuvasivut, jotka löytyy täältä.

Oon muuten täysin rakastunut tohon 600D:hen ja ajattelinkin, että kunhan tästä toivun ja pääsen kotiin, rupean ihan tosissani kuvailemaan kisoissa aina, kun on kyyti mahdollisuus.

Ja kiitos taas ihanista kommenteistanne, ne vaan on niin ihanan piristävä <3

Ikävä tätä paikkaa ja tätä tyttöö♥

94. Kuulumisia lisää

Heippakaikki ihanat lukijat! Mulla on nyt viime päivinä ollut paljon parempi olo, jos ei lasketa sitä, että mun kurkusta on limakalvot rikki ja sattuu ihan törkeesti. Kipulääkkeillä tästä kuitenkin selvitään.
Syödä mä en pysty mitenkään, ravintoni menee letkusta.  Aika kaameeta ku on kova nälkä ja jano mut nieleminen ei vaan onnistu...

Iiris muuten vietiin sunnuntaina taas astutettavaksi, jos nyt sitten tulisi kiimaan. Toivon täällä parasta!

Ja sitten iloista asiaa, sain tänää uuden kameran Canon eos 600D ja myin vanhan 1000D:n pois. Oon niin ilonen tästä, kun ei se tonni oikeen sopinut mun käyttöön ja oon pitkää haaveillu paremmasta kamerasta.
Koetan jokupäivä laittaa teille vähän kuvia tästä huoneesta, jos haluatte?

Ja iiiiiso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille.

93. Täällä ollaan

Moikka, en oo oikein jaksanut postailla, eikä nytkään jaksaisi... Esihoidot on ohi ja uudet saksalaiset. Solut sisässä. Nyt sit pitäisi van ootella, että olo lähtee paranee. Mun päivät on siis kulunu lähinnä oksennellessa ja nukkuessa. Mutta... Tuun sitten kirjoittelee enemmän, kun vaan jaksanm

92. Helsingissä

Tänään siis saavuttiin klo. 11 tänne HYKS:iin. Täällä oli tosi ystävällinen vastaanotto ja joku hoitaja ohjas mut huoneeseen 6. Tässä huoneessa on taulu TV, pleikkari, iiiiso vessa ja vaikka mitä. Ihan luksusta verrattuna tampereeseen.
Tänään mulle tehtiin ihokoe yhdestä lääkkestä, mikä on tehty hevosen verestä, muuten mulla on ollut ihan vapaata. Oon siis katsonut TrueBloodia ja laulellut SingStaria, sekä pelannut iPadilla.

Sitten jotain surullisempaa, Iiris ultrattiin eilen eikä se oo tiineenä. Se on ihme sinänsä, koska sillä oli astuttaessa todella hyvä kiima ja muutenkin kaikki kunnossa. Harmittaa tämä tosi paljon, mut ehkä se vaan olis ollut liian hyvää ollakseen totta.

Tänään Anniina meni Iiriksen, ja oli ottanut parit hypyt. Hyvin oli kuulemma mennyt.

91. Helsinki kutsuu

Tänään kirjoitankin taas puhelimella, koska sain uuden, tuhottuani vanhan.

viimepäivinä ei ole ollut oikeastaan mitään erikoista. Torstaina oltiin pienellä porukalla pirttijärvellä 1,5h maastolla ja oli kyllä niin ihanaa. Mentiin metsäpolkuja ja pieniä hiekkateitä, kelikin suosi. Ratsuna mulla oli Vinttur niminen ruuna.
Eilen käytiin Julian ja Hurrin kanssa maastossa Kaipolan suunnalla ja kahlattiin vähän koiranuittorannassa. Oli kivaa. Julia tuli sitten meille yöksi. Tänään hypättiin vähän linjaa ja sarjaa, koska halusin tehdä vielä jotain kivaa, ennen hesaa.
Ja todistuskin tuli lauantaina käteen! Ka oli 7.6 eli nostin syksystä. Oon aika tyytyväinen kun muutama ysikin oli, suuri osa kaseja.

Hyvää kesää kaikille, lähetään huomenna Järvenpäähän ja tiistaina Stadiin, joten kesän aikana saattaa blogissa olla vähän hiljaisempaa. Yritän kuitenkin kirjoitella aina kun jaksan.